7. kesäkuuta 2012

Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

Kaikki alko mokomasta biologian kurssista jolle meitä oli sekotettu useemmasta eri luokasta. Jonna istu mun takana ja mä hyvää hyvyyttäni lainasin kirjaani-sillä seurauksella ettei myöhemmin sit ollu itellä materiaalia mistä lukee kokeisiin. Heh. Muistan yhen lähistöllä istuneen ikätoverin sanoneen ettei meistä ikinä Jonnan kaa tuu kavereita, mutt toisin kumminkin kävi.
Mihinkään ikuiseen ystävyyteen, bestiksiin, mä en usko, mutt ainakin tiiän, ett on olemassa ihminen jolle voi jutella ihan mistä tahansa. Joka herää vaikka keskellä yötä vastaan puheluun eikä naura vaikken mä aina osaakaan sitä tennispalloo tähdätä sinne minne pitäis. Yhessä ollaan seikkailtu polvia myöten lumessa, luultu tarpovamme Somerolle-vaikka oikeesti oltiin Vieremän perämettissä. Ideoitu mitä ihmeellisimpiä kuvausideoita joista osa on vielä toteuttamattakin. Nälissämme kokattu pizzaa täytteenä pelkkää ketsuppia ja ananasta. Katottu ties kuinka monta kymmentä (ties vaikka satoja) elokuvia ja kuinka monet kerrat nukahdettu toistemme huoneisiin. .
Pariin vuoteen on mahtunu myös ajanjaksoja jollon ei olla juurikaan pidetty yhteyttä, mutt silti aina ollaan jatkettu siitä mihin edelliskerralla jäätiin. Ei oo tarvinnu ujostella, kertailla menneitä. Mitään isompia riitoja mä en koe, ett meillä ois ikinä ollu-enkä kyllä sellasia haluukaan. Tiedetään toisistamme paljon asioita, toistemme heikot kohdat joita riitojen tullessa vois käyttää hyväks-ja loukata toista verisesti.
On tietenkin juttuja, joissa ei aina ymmärretä toisiamme. Pienet vastakohdat kumminkin täydentäköön toisiaan. Mikäli meistä molemmat ei olis täysin omia itsejämme, ei varmaan olis ystävyyttäkään. Mitä väliä, jos mä en aina ymmärrä Matti-kiveä tai intohimoista suhtautumista MFA:ahan. Yhtä lailla mulla saattaa olla mielipiteitä sellasia asioita kohtaan minkä päälle Jonna ei vuorostaan ymmärrä.
Se, että mä tällasen postauksen nyt teen, ei tietenkään tarkota, ett meiän ystävyys ois mitenkään kariutunu. Ett velloisin itsesäälissä ja haikailisin menneisiin. Ehei, meiän ystävyys on kenties vasta alussa. Meillä on vielä monen monta seikkailua kokematta yhdessä, ystävinä. Monet itkut vielä itkemättä, kuvaussessiot kuvaamatta ja naurut nauramatta.
Ylioppilasmörkö ja amispossu, kaikella rakkaudella < 3
"Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea."
Tehosekoitin-Hetken tie on kevyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti