Kuka päättää ketkä saa onnistua?

Yritin tässä eräs ilta tehä synttärilahjaks saamaani ristipistotyötä. En oo ikinä onnistunu tekeen mitään sellasta ohjeiden mukaan loppuun asti-enkä onnistunu nytkään. Miten 1:1 ohje voi toimia, jos kuvassa on 37 ruutua ja työssä 25?... Itkupotkukiukkuraivarihan siinä synty eikä tilannetta helpottanu radiossa soiva PMMP:n Oo siellä jossain mun biisi: Odotanko turhaan sua sittenkin? Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin? Välimatka piinaa ja painaa mua. Kuka päättää, ketkä saa onnistua?. Seuraavakaan biisi ei ainakaan fiilistä entisestään parantanu: Pohjalla kun itsensä löytää, silmäni kauneutta ei nää. Kun sä seisot kuolleessa pisteessä. Menettää sen viimeisen toivon. Tuntuu kuin surulle sanoisi tahdon.
Eilen illalla soitin Oulussa asuvalle kaverille kysyäkseni yhtä juttua. Jonkun aikaa siinä sit vaihettiin ihan normaalisti kuulumisia ennen kun molemmille iski hepuli. Naurettiin linjan molemmin puolin ja tuskin kumpikaan loppuen lopuks ties mille. Vaikean puhelun lopettamisen jälkeen tuli itku-periaatteessa ihan ilman syytä.
En tiiä johtuuko lähestyvästä syksystä, mutt tunteet heittelee ihan laidasta laitaan. Kaveritkin jo kyselee oonko jostain vihanen, kun saatan sanoo äkäsesti... En oo, mua vaan välillä itteekin vituttaa moinen aivomyrsky.