Ihminen tarvii unelmia elääkseen

Ensimmäinen mun isommista unelmista heräs oikeestaan tossa about tunti sit, kun löysin facesta linkin erääseen työpaikkailmoitukseen. Tai oikeastaan ilmoituksessa haettiin oppisopimusihmistä Särkänniemen delfinaarioon-siis delfiininkouluttajaks. Luin eka jutun ihan läpällä, mutt loppuen lopuks kirjotin hakemuksen sisään.
Tällä hetkellähän mulla on opiskelupaikka ja voinen sanoo kotiutuneeni vuoden aikana Lahteen. Delfiininkouluttajan hommin tuskin kumminkaan haetaan kovin usein ja kun tilaisuus tulee nenän eteen niin kyllä mä sen käytän. Ihan suoraan sanottuna; oon valmis jättään nuva-opinnot kesken mikäli ovi aukee Särkänniemeen.


Toinen, kenties realisempi unelma, sytty tossa jokunen viikko sitten. Draamaopemme näytti kuvia Sri Lankaan reissultaan ja on pitkin kurssia kertoillu tarinoita toiselta puolelta maailmaa. Lähes jokainen meistä haaveilee etelänmatkasta mutt mitäpä jos siihen yhdistäiskin hyväntekeväisyyttä. Ei mitään jeesuslöpinää vaan ihan oikeesti avun viemistä niille ihmisille joita tsunami koetteli tässä jokunen vuosi sitten.
Mulla ei kauheesti kokemusta lentojen hinnoista oo, mutt 800e/suunta ei musta sinänsä kuulosta paljolta. Majoituksesta ja ruuasta kuulemma tuskin tarvii mitään maksaa, sen verran ystävällistä kansaa ovat. Sopivasti sattuukin oleen kolmannen vuoden keväällä parin kuukauden tauko opinnoissa ennen valmistumista...