Palapelit on mulle yks keino pitää huolta mielenterveydestä. Toissa syksynä menin Ässälle sanomaan, että otan haasteeksi hänen 4 000 palaisen palapelin mikäli koulusta lomapaperin syksyksi saan. Lomapaperi tuli ja niinpä piti lupauksestakin pitää kiinni. Syksy -13 vei kumminkin voimia entisestään ja oikeastaan vasta viime talven väistyttyä, siinä maalis-huhtikuussa, löysin motivaation tarttua kirjaimellisesti muovikassilliseen paloja.
 |
| 9-10 kk:n työ! |
Kesä ja syksy toi omat kiireensä niin koulun kuin töiden suhteen eikä aikaa alas istumiseen tuntunut olevan. Aloin vähitellen suunnittelemaan muuttoa Poriin ja yksi asia jos mikä oli varma; En massiivista palapeliä ottaisi mukaani. Lupasin sen liimata kokoamisen jälkeen kasaan ja palauttaa naapurille-mahdottomuus junaliikkujalle... Joulu sotki välissä taas hieman suunnitelmia, oli muita tärkeämpiäkin juttuja hoidettavana. Vuosi alko paineella lähestyvästä muutosta ja selkäjumeihin asti tulikin istuttua paloille paikkoja etsien. Toissailtana helpotuksen huokaisun sain huulilta päästää, kun viimeisetkin oman paikkansa löysi-ja muutama päivä vielä jäikin aikaa muuttoon.
 |
| Vertauskohteena normaalikokoinen 1 000 palainen |
Mikä ehkä ihaninta; voin taas ruokailla ruokapöydän ääressä! Ainakin siihen asti kunnes ruokaryhmä lähtee kierrätykseen perjantaina, haluan uuteen kotiin toisenlaisen... Jos jotain viime kuukaudet palapelin ääressä opetti niin ainakin ajattelemaan asioita kahdesti ennen kun lupaa jotain. En myöskään oo
ihan niin kärsimätön mitä välillä väitän olevani ;)
 |
| Kappas vaan, mulla on pöytä... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti