Meillä on aikaa vielä

Eilisiltana tuli erään kiitosillan tiimoilta nautittua jokunen siideri ja kun siinä menon mukavuutta Setämiehelle viestittelin, päädyttiin kummatkin toteamaan että ihan kun ois tunnettu aina-vaikka ei olla vasta kun reilu 1,5v tiedetty toistemme olemassaolosta. Tänään ajattelin moista termiä (´kuin ois tunnettu aina´) hieman tarkemmin, mitä se oikeastaan tarkoittaakaan.

Osaan kertoa asioita, joista Setämies tykkää ja mistä ei tykkää. Osaan nimetä meidän yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja uskon tietäväni asioita, joita ihan jokainen kaveri ei ehkä tiedä. Me tiedetään paljon asioita toisistamme,  Setämies todennäköisesti osaa kertoa noita samoja asioita musta, mutta silti ei taideta tietää toisistamme juuri mitään. Voin vain arvailla mikä on Setämiehen lempiväri tai missä tämä viettäisi unelmalomansa. En osaa nimetä yhtäkään artistia jota tämä mielellään kuuntelisi tai suosikkikirjailijaa. En viimeistä elokuvaa jonka on elokuvateatterissa käynyt katsomassa.

Se ei taida olla olennaistakaan. Olennaisempaa on ne asiat joita toisistamme tiedetään. Juuri ne asiat joiden takia on helppo olla yhdessä, ne asiat jotka kenties jonain päivänä tekee meistä meidät.