Elämää muokkaavia mahdollisuuksia

Eilen tosiaan oli HopLop-päivä. Kahvin ja nugettien ohella silmiin osui eräs aivan älyttömän söpö mies parin naperon kanssa. Tuli paljonkin vilkuiltua missä tämä kolmikko meni-ja mietin mitä teen. Halusin lähestyä, mutta miten se oikein tehdään. Herra jestas, en oo tainnu livenä tainnu koskaan kellekkään ehdottaa kahvin tarjoamista-ja kun HopLopissa lasten kanssa ollaan niin ehtiikökään sitä istua kahville ja turisemaan joutavia. Mielessä kävi ehdotus, että katsoisin hetken lasten perään ja (oletettu) isä saisi istua kahville (mitä myös Kettu ehdotti), mutta eihän se nyt olisi ollenkaan ajanut asiaansa. Siis mieheen tutustumista. Ja kuka edes antaisi lapsensa tuosta noin vaan tyrkylle tulevalle ihmiselle hoitoon. En itse ainakaan...

Aikani asiaa pohdin-kunnes tajusin ko.perheen tekevän lähtöä. Nyt tai ei koskaan, mutta apua mitä! Ajattelin juosta perään, kirjoittaa puhelinnumeroni jonkin kuitin taakse ja pyytää soittelemaan, mutta... Jäin taas miettimään, kuka soittelisi täysin tuntemattomalle (poika)tytölle-ja yhtäkkiä perhe oli jo kadonnut naulakoilta. Se siitä. Nieleskelin pari kertaa omaa saamattomuuttani, miten voin ikinä saada ketään jos tosielämän ihmiskontaktit ovat näin vaikeita luoda, ja jatkoin pöydällä kesken lojuvan Cosmon lukemista.

Kumpikin kuva löytyi Googlesta