Hei vaan, minä täällä taas!
Minä ja The Voicen ensireaktio, jossa taannoin esiteltiin uutta Tuomas Kauhasta.
Stalkkeri-biisi on kuulemma suoraa jatkoa taannoiselle (siirappiselle) Enkeli-renkutukselle.
Ja jos jollain ei ole juonesta hajuakaan; vuoden 2013 Kesähitti voittajabiisillä Tuomas laulaa siitä kuinka yhtäkkiä pleijeri, se joka tulee ja menee, löytääkin jotain ihanaa.
Sellaisen naisen jonka sukunimen voisi omaan oveen ottaa ja jonka kanssa vakavampikaan parisuhde ei tunnu mahdottomalta ajatukselta.
Kuka tahansa saattaisi olla otettu, jos tuollaiselta biisiltä itsensä (naisena) löytäisi.
Ainakin kunnes jatkoa seuraa...
Stalkkeri-biisillä on sittenkin kasvettu erilleen, mutta kuinka yhtäkkiä toinen ei osaakaan hyväksyä tätä tosielämän faktaa.
Jotenkin karua-mutta samalla niin todellisuutta.
Aina menetystä ei tajua ennen kun sen kokee-ja aikuisempi on se joka jatkaa elämää (kaikesta huolimatta) eikä jää säälittelemään perään.
Toista saa toki ikävöidä, mutta jossain määrin on osattava ajatatella omaa hyvinvointia.
Antaako suhde enemmän voimia kuin vie, olisiko sittenkin oikein elää erillään.
Noin ainakin mun mielestä.
Yks minkä tässä kirjoittaessa tajusin, on että Enkeli tosiaan on kesäbiisi-ja Stalkkeri alkusyksyn. Eikös se vähän tunnu elämässä menevänkin että kesä on kaunista ja iloista aikaa-kunnes syksy paljastaa sen todellisuuden mitä me eletään 9 kuukautta vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti