Mun opinnot tosiaan alko 2011 ja jos kaikki olisi mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaan, olisin saanut tällä viikolla juhlia valmistujaisia. Niin ei asiat kuitenkaan menneet. Katkeruutta tuntien luen facebook-seinän täyttäviä onnitteluita-niitä onnitteluja valmistuneille, jotka olis voineet koskea myös mua. Joista olisin voinut ylpeästi ottaa itseeni, kiittää kauniisti. Ehkä sitten ensi vuonna...
Edellisen kerran vastaavaa turhautumista (ja katkeruuttakin) koin jokunen vuosi sitten Jonnan vanhojen tansseja katsellessa. Mä olin/oon ikäni haaveillu tanssivani vanhojen tansseissa, mutta taitaa olla aika haudata se haave lopullisesti. En usko, että koskaan palaan täyspäiväiseksi lukiolaiseksi eikä kukaan tuttukaan (yhtä naispuoleista serkkua lukuunottamatta) ole lukiossa niin partnerikutsua on turha odotella.
 |
| Jonnanen muutam vuosi sitten < 3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti