Kuten moni lukija jo tietääkin, mun vanhemmat eros kun mä olin pieni. Vaikka ehkä pientä kyräilyä puolin ja toisin on välillä on ollu ilmassa, on heidän välit kumminkin ollu asialliset. En muista kertaakaan olleeni missään lastenvalvojatapaamisessa. Iskällä vietin pienenä joka toisen viikonlopun, kuukauden kesälomasta ja talviloman. Joka toinen vuosi joulun ja joka toinen vuosi uuden vuoden. Johonkin teini-iän kapinointivaiheeseen se oli ok, normaalia perhe-elämää.
Vanhempana (esiteini-iässä) tuli kapina etten haluu käydä iskällä. Kerran kuukaudessa oli ihan tarpeeks tuppukylässä jossa ei oo kavereita, sillon vielä tietokoneistakaan ei puhuttu. Kaiken päälle vielä uusi rasittava naisystävä, niin oli siinä teinitytöllä sietämistä. Sisimmässäni elättelin toiveita ehjästä perheestä. Siitä, että jouluaattona voitais oikeasti KOKO perhe istua saman pöydän ääreen. Välttelykapina muuttu jossain vaiheessa siten, että halusin olla vaan ja ainoastaan iskälle. Siellä on aina ollu löysemmät säännöt ja oon saanu enemmän vastuuta omista tekemisistäni. Iskä on se kuka osti mulle puhelimen, iskän kanssa on monia hyviä muistoja esim. uimareissuilta. Tässä tapauksessa joustoa löyty-niin kauan ett ymmärsin ite mikä on parhain/helpoin tapa.
Eniten tilannetta ehkä helpotti aikoinaan omille muutto. Nyt vastuu tekemisissä on ainoastaan mulla. Saan mennä, olla ja tehdä just niin kun haluun. Ei tarvi kysyä lupaa, jos jääkaapista haluu syödä jotain eikä tarvi kertoa monen aikaan aikoo palata, kun ovesta ulos lähtee. Loma-aikoina kuvio on vähän eri, mutt kouluaikoina (/lukuvuoden aikana) vietän omasta tahdosta yhden viikonlopun kuukaudesta sekä iskällä että äitillä.
Mun "tarina" on ehkä niitä kauneimpia erolapsien tarinoita. Lähipiiristä löytyy useampiakin jälkikasvullisia ja eronneita. Ehkä en nuoren ikäni takia oo kuullu tarinoita tilanteiden takaa, mutta yhden tarinan oon kuullu. Yhden jossa pienen pojan väkivaltainen äiti on saamassa täyshuoltajuuden ja isä näin ollen saisi tavata lastaan valvotusti ehkä kerran tai kaks kuukaudessa. Jos hyvin käy.. Mun mielestä maailma, Suomi on välillä tosi epäreilu paikka. Onneks on kumminkin mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteen. Omaan ja mahdollisen jälkikasvun. Alla linkki josta pääsee allekirjoittamaan kansalaisaloitteen tasa-arvoisen vanhemmuuden puolesta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti