29. heinäkuuta 2013

Lakkolaastari

Oon miettiny voiko masennus uusiutua tai jotain lääkkeistä huolimatta. Mä siis sain masennuslääkityksen vähintään puoleks vuodeks toukokuussa. Ekoina viikkoina en huomannu mitään eroo, mutt vähitellen vaikutus alko näkyyn-tai sit vaan kesä aurinkoineen piristi mieltä. Kyllähän sitä väkisinkin mieliala kohoo, kun aurinko paistaa, on lämmin ja pääsee ulos nauttiin. Kuukauden sisällä oon kumminkin tunnistanu itestäni samoja oireita mitä oli pahimman masennusjakson aikana keväällä.
En edelleenkään tee itelleni mitään, se on tyhmää, mutt oon kumminkin taas astetta vakavammin miettiny itsemurhaa. Lähinnä voisko/voiko unilääkkeitä ottaa niin paljon ettei sit enään heräiskään. En syö niitä nyt ollenkaan, oon päättäny olla vahva ja pärjätä ilman. Tosin, joka ikinen kerta kun päätän etten ihmissuhteiden kaa satuta itteeni enään, niin satutan silti. Lupaan itelleni etten mee rikki enään, mutt silti kaikki vaan kaatuu välillä.
Vaikka nytkin on nätti sää ulkona, sellainen helle mitä oon odotellu etelän reissulta palatessa, mua ei nappaa lähteä ulos. Paljon mieluummin nyhvään päivät pitkät sängyssä, tuntikausia jotain niinkin fiksua tehden kun facen logopeliä pelaten. En vaan jaksa...
Pitäis, pitäis ja pitäis. Pitäis askarrella loput synttärikortit ja käydä postittaan ne. Pitäis valmistella loppuun parikin kuvakollaasia. Pitäis kysellä yhteistyötahoja opinnäytetyötä varten ja kirjoittaa suunnitelma. Pitäis etsiä työssäoppimispaikka syksylle ja ties mitä muuta vielä. Kiellän itteeni stressaamasta, millään noista ei oo kauhee kiire vielä ja teen kun jaksan. Tällä hetkellä vaan tuntuu ettei sitä päivää tuu, ainakaa lähiaikoina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti