2. tammikuuta 2013

Taas se vuosi vaihtui

Monien muiden tapaan myös mä suuntasin vuoden vaihtumista odottelemaan baarin puolelle. Vaikka muuten fiilis oli korkealla, ei uusivuosi tuntunut siltä itseltään. Kaveri oli jo edellisenä päivänä päättäny että mulle pitää löytää seuraa uudeks vuodeks. Kivahan se olis, mutta en tykkää tuollaisesta painostuksesta. Jotain silmäpeliä oli erään miekkosen kanssa, mutta siihen se mun osalta jäi. Tuo tyyppi lähti aika nopeasti sen jälkeen. Illan kuluessa meiän seuraan sitten liittyi eräs nuori mies seurueineen ja jokusen tunnin päästä löysin itseni ja hänet hyvinkin läheisissä tunnelmissa viereisessä yökerhossa. Paikka ei ollu mun alkuperäsen seuran mieleen ja sanoinkin kyllä pärjääväni, mikäli hän lähtis kotiin. Niinhän siinä sitten kävi.
Pilkku tuli aika lailla taas yllättäen ja suunnattiin miekkosen luo. Matkalla kumminkin molemmat tuli toisiin ajatuksiin ja mä löysin itteni eksyksistä, räntäsateesta, miettimässä mitä helvettiä nyt teen. Pari puhelua myöhemmin löyty katto pään päälle viereiseltä paikkakunnalta, joten rautatieasemaa ettiin. Muutaman mutkan jälkeen se löytykin ja venailin asemalla sellasen 45 min aamun ensimmäistä junaa. Tässä vaiheessa seuraan lyöttäyty pari lähempänä neljää kymmentä olevaa mieshenkilöä ja matka sujukin nopsasti heidän kaa jutellessa niitä näitä. Kaveri tuli asemalla vastaan poikakaverinsa, mutta hupsista keikkaa. Liikenteessä oli myös poliisit jotka otti kuskin talteen. Poikakaverin kaa sitte käveltiin joku 10 km kämpälle ja siinä aamukaheksan aikaan aamulla kömmin lopultakin nukkuun.
Kolmen aikaan pakotin itteni ylös ja samalla potkin myös jossain vaiheessa poliisiasemalta kotiutuneenkin kaverin ylös. Mun tavarat oli jääny toisaalle ja koska tiesin, ettei yökerhosta kotiin lähteny kaveri ollu mielissään käytöksestäni, halusin ne nopeasti pois sieltä. "Aamupalan" jälkeen kortiton kaveri sitten lähti heittään mua asemalle-ja matkalla, traktoria väistettyä, löydettiin auto ojasta. Siinä vaiheessa alko jo naurukin loppuun... Apua kumminkin saatiin ja pääsin asemalle selvitteleen miten ne junat oikeestaan nyt sit kulkeekaan. Tavaratkin sain ja joskus puol yheksän jälkeen pääsin lopultakin omaan kotiin.
Että sellanen uusvuos. Vaikka monta suunnittelematonta mutkaa matkaan mahtuikin ja ehkä olis ollu turvallisempaa jäädä vaikka kotiinkin, niin en kadu mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti