Kyllä sitä lauantainakin kummasti jaksaa mennä kouluun vaikka ensin tuskailtiinkin kuuden päivän kouluviikkoo. Oikeastaan heti aamusta olin mahtavalla tuulella ja vielä kun kurssina oli elämyspedagogiikkaa/seikkailukasvatusta, niin huh. Tunnit vieläpä alkoi piirissä istuen, silmät kiinni ja omaan hengitykseen keskittyen. Miettien tärkeitä asioita elämässä. Muistin jääkaapin ovessani olevan joku asiaan liittyvä lehtileike, mutta en muistanu laisinkaan mitä siinä luki. Jotain mikä tarvis aina muistaa, mutta mitä...
Olisihan tuo nyt pitänyt muistaa...
Alkuun oltiin Camsun kaa suunniteltu ett meen heille koulun jälkeen, mutt se sit jossain vaiheessa viikkoo jäi, kun totesin etten pääse sieltä oikein millään kotiin. Aattelin ett haen koulun jälkeen uuteen kameraan muistikortin ja katon sit mitä teen, tuunko kotiin jatkaan perusteellista siivousta. Noh, siinä tuntien loppupuolella eräs kaveri sitten vinkkas, ett ois leffaseuraa vailla. Mikäs siinä.
Hobitin alkuun kumminkin oli useampi tunti, joten siinä ehdittiin kumpikin ostaan yhtä sun toista-tietenkin tarpeellista. Shoppailut shoppailtua meillä oli edelleen about tunti aikaa ja kun ei muutakaan keksitty niin käytiin yksillä. Kyseisessä kuppilassa oli lauantai ikäraja 20v. eikä multa mitään papereita kysytty. Hah!
Tuon biisin olin jo ennen elokuvaa kuullu ja joka ikinen kerta kylmät väreet lävistää kroppaa. En tiedä mikä siinä on... Hobitti leffa siis tuli ja meni. Ei ehkä ihan leffa mun makuun mutta voinpahan sanoo nähneeni. Yheksän jälkeen olin sit himassa, väsyneenä mutta tyytyväisenä siihen että olin luovuttanu itteni spontaaniudelle enkä vain tylsänä ihmisenä tullut kotiin siivoon. Siihen on ollu kyllästymiseen saakka aikaa tänään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti