17. tammikuuta 2013

Kuka sanoin että askel painaa jo, olen kevyt kuin sudenkorento

Laihtuminen vain jatkuu. Kyse ei liene mistään syömishäiriöistä, viisi ateriaa kun päivän varrella menee naposteluineen, eikä ole mitään tarvetta esim. halailla vessanpönttöä syömisen jälkeen. Joku viisaampi sanoi aiemmin, että työnteko laihduttaa vaan eipä sekään lohduta, kun työt on loppunu yli kuukaus sitte. Välissä oli joulut ja kaikki,...
Vasta nyt oon alkanu panostaan liikuntaan, viime viikolla aloitin kauan haaveilemani tanssin ja koulumatkojen lisäks tulee lähdettyä lenkille useammankin kerran viikossa. Uimahalli pysyy kerran kuussa tuttuna. Loogisesti siis paino tippuu edelleen, mutta tällä kertaa teenkin jotain sen eteen.
Oli mitä oli, vaaka saa nyt hetkeks aikoo unohtua ja keskityn vaan siihen fiilikseen minkä liikunnasta saan. Oon kyllä asettanu laihtumiselle tietyn rajan, minkä jälkeen se menee jo liiallisen puolelle-ja jos sinne saakka mennään, soitan terkalle. Yksinkertaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti