7. tammikuuta 2013

Ja kuinkas sitten kävikään

"Vie yhden minuutin ihastua johonkuhun, 
tunti pitää jostakin 
ja yhden päivän rakastua johonkuhun, 
mutta vie koko eliniän unohtaa joku."

En muista keneltä noin hienon lainauksen joskus otin facebook-profiiliini. En tosin muista, että se olis sillon ollu ajankohtainen, kuulosti vaan hienolle. Loppuen lopuks asia taitaa olla noin; kun se oikea ihminen elämään löytyy niin ei tarvi paljon miettiä.
Uv:na tuli sanottua, niin sanotusti luvattua, että tänä vuonna yritän löytää rakkauden rinnalle. En tiiä onko valinta oikein, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Ja Ketun kanssa puhuttiin, että vaikka muut sanois mitä niin mä taidan tehä aina vaan kiusallanikin toisin. Mun on saatava tehdä ite omat virheeni-siis ylipäänsä elämässä.
Kun kumpikaan ei oikein ole varma mitä tää on, voiko tätä varsinaisesti seurusteluks sanoo, tulee apuun facebookin suhdevaihtoehdot. Ei ole sinkku, ei leski eikä eronnut. Tuskin tämä nyt avoinkaan suhde on ja asumusero nyt vasta metsään meneekin. Kihloissa ei olla eikä naimisissakaan. Jäljelle jäi siis jotain vaikeasti selitettävää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti