En etsi valtaa, loistoa. En kaipaa kultaakaan...

Kummallista aikaa tämä joulun aika. Loma. Tunteet kulkee vuoristorataa täysin hillitsemättömästi. Välillä itkettää, välillä naurattaa, välillä nautin seesteisyydestä ja rauhasta, välillä taas ahdistun. Paljon tunteita, erilaisia, joiden purkamiseen ei ehkä ole keinoja. Tai en ainakaan tiedosta niitä.
Ennen joulua aloin kirjottaan taas lähes päivittäin päiväkirjaa, mutta joinakin iltoina sekin tuntuu vaikealta. Ei löydy sanoja eikä oikein oo asiaakaan. Ennen aattoa suljin puhelimen useammaks vuorokaudeks, muka sillä tavoilla rauhottuen. Tosiasiassa odotin vaan erään ihmisen yhteydenottoa ja pelkäsin missaavani sen.
Oon kokenu tänä jouluna oloni todella paljon vanhemmaks mitä oikeesti oon. Lahjapaketit on saanu osakseen kummastuneita katseita. Oikeasti, jos ihan rehellisiä ollaan, en olis halunnu avata paketteja. Oon ymmärtäny ettei niitä elämän tärkeimpiä asioita voi saada hienoista paketeista. En toki nyt sano että kääreen alta löytyneet villasukat jäis käyttämättä, karkit syömättä tai muutakaan.
En itekään uskois, mutta ens vuonna en halua lahjoja. Tarvii kai siis heti uudenvuoden jälkeen heittäytyä todella tuhmaks... :P

Olavi Uusivirran uutuusbiisi muistuttaa jollain tasolla viime viikon onnen hetkistä...