Aarteita koneen kätköistä osa 1

Usein ihmiset kertovat valheita, joko toisistaan tai itsestään. Koskaan toki ei voi olla liian rehellinen, mutta yritystä pitäisi sentään olla. Liian usein korvani kuulevat haukkumasanoja toisista, liian harvoin ihmiset enää kunnioittavat toisiaan, minne on kadonnut lähimmäisen rakkaus tässä itsekeskeisyydessä. Liian myöhään opimme ymmärtämään toisiamme, liian myöhään ihmiset ymmärtävät rakkauden merkityksen. Liian usein ihmiset ovat kateellisia, liian usein ihmiset ovat katkeria pienistä asioista, minne on kadonnut kunnioitus jokaista päivää kohti, jonka saa elää. Eikä ihmiset osaa olla enään kiitollisia mistään muusta kuin rahasta, omasta menestyksestä. Minne on kadonnut kunnioitus ja tietty rakkaus elämää kohtaan, jokainen päivä, joka menee hyvin, siitä pitäisi kiittää, jokainen päivä, joka menee huonosti, siitäkin pitäisi kiittää, koska opimme jatkuvasti uutta, siitä että menee huonosti. Onko tekopyhyys ja panettelu uusia uria elämässämme? Unohtuuko lojaalisuus ja rakkaus toisiamme kohtaan vallanhalun kasvaessa? Eikö ketään oikeasti enään kiinnosta lähimmäisensä vointi? Voiko tämä olla otta? Miksi pitää olla kateellinen toisen menestyksestä, kauneudesta tai jostain muusta, eikö siitä voisi nauttia että toinen menestyy ja olla tyytyväinen samalla itseensä. Miksi kaiken pitäisi olla itsellään juuri hyvin? Miksi nyky-ajan maailmassa saa enää harvoin toivoa onnea toiselle?

Lähes aina nykyään kuulee kateellisten panettelua ja pahan puhumista selän takana. Ettekö uskalla mennä enää suoraan sanomaan? Minne on kadonnut tämän maailman hyveet?

Vai onko tässä maailmassa ollut koskaan kunnioitettavia hyveitä, muuta kuin menestys, itsekeskeisyys ja vallanhimo ylitse muiden. Mikä meihin ihmisiin on mennyt? Minne on kadonnut kaikki siitä, mitä me joskus olimme? Missä on lapsenmielisyytenne, rakkautenne, sielunne, omatuntonne? Mitä tietä kävelette? Vai olenko se minä, joka on eksynyt hyveitten polulta väärälle puolelle? Opetelkaa kertomaan uudestaan rakkaudestanne, opetelkaa uudestaan ymmärtämään toisianne, oppikaa, että voi iloita pelkästään elämästä, eikä aina vain siitä jos jollekin toiselle käy huonosti. Opetelkaa kunnioittamaan ja kiittämään jokaisesta päivästä, jonka saatte elää, jokaisesta hetkestä jonka saatte olla täällä, jokaisesta aamusta kun avaatte silmänne uuteen auringon nousuun. Muistakaa, aina on toivoa, aina on uskoa ja aina on rakkautta. Rakkautta ei kannata etsiä kaukaa, sillä löydät sen lähempää kuin luuletkaan, löydät sen itsestäsi. Opi rakastamaan itseäsi, niin voit rakastaa toista enemmän kuin itseäsi. Muista rakastaa jokaista asiaa, jonka saat kokea, jokaista asiaa jonka saat tuntea, sillä kokemuksiasi ja muistojasi, ei voi riistää kukaan sinulta pois, ellet niistä itse halua luopua. Ja muista vielä tämä, pidä sielustasi hyvää huolta, sielu asuu sinun ympärilläsi, eikä keho sielun ympärillä. Tunne itsesi, tunne koko maailma.

(Teksti ei ole oma.)