Hei mummo, mitä kuuluu sinne teille

Jouluattona kävin perinteisesti sytyttämässä kynttilän muistolehtoon, mummolle ja kummitädille. Kovin montaa vuotta ei oma kynttilä ole vielä ehtinyt perinne olla-vaikka joka joulu hautausmaalla on käytykin. Mummo ja Leila on yhä useammin alkanut käydä mielessä-ja viimeistään se kynttilällä muistaminen saa kyyneleet silmiin. Ei sitä oikeastaan osaa/voi muuta toivoa, kun että olisivat siellä jossain ylpeitä pojantyttärestään/kummitytöstään-ja että enkelit jaksaisivat alkavankin vuoden kulkea mukana.
I miss you.

Hei mummo,
mitä kuuluu sinne teille.
Sinne taivaaseen...