Takana taas reilu viikon "road trip" pohjoisemmassa Suomessa. Ekana suuntasin elämäni toista kertaa Poriin-varmasti hieno paikka kesällä. Näin talvella...noh, tuskin mikään paikka esiintyy edukseen. Tapasin toisen setämiehistä, Kroatian reissun matkakavereista. Etukäteen epäilin ettei me tulla kahdestaan toimeen, mutta pari tuntinen vierähti liiankin nopeasti. Sovittiin saman tien yhteinen viikonloppu muutaman viikon päähän, nyt kun olin toisaalle jo ehtinyt sopia yöpymiseni. Uusi tuttavuus, ihan jees.
Viikonlopun jälkeen suuntasin oikeesti pohjanmaalle, Ähtäriin, tavoitteena käydä samalla eläinpuistossa ja Tuurissa shoppailmassa. Se kumminkin vähän jäi... ;) Välillä pääsi kyläpaikassa hämmentämään talouden täysi-ikäinen lapsi-mulla kun sen kanssa oli vähemmän ikäeroa kun varsinaisen seuralaiseni kaa. Muuten olo oli kotoisa-ja aikuinen. Sellainen, että oikeasti olen jollekkin kanssa-aikuinen enkä...no, mikään teini.
Ähtäristä siirryin Toholammille-ja voi sitä Kokkolan kohdalla puhjennutta, lohdutonta itkua. I miss you... Siinä tunnepuuskassa tuli luonnosteltua tuo edellinen postauskin. Toholammilla ei fiilikset mitenkään ollu katossa ja kamukin tuntui kiireiseltä. Mulla oli kumminkin lohtuna vauva, pieni hölmö Pondi-kissa. Harmittaa, kun en allergialtani uskalla tarttua tarjoukseen ja ottaa vauvaa Lahteen. Kotiin.
Jälkimmäinen reissuviikonloppu kului rannikkoalueella eli Uuskaarlepyyssä ja Jepualla, missä tapasin viime kesän Venäjän reissuseuralaisia. Ruotsinkielisyyden ja osittain varmaan jo reissuväsymyksenkin takia olin vähän pihalla, en osannut pysähtyä ja nauttia rauhoittavista, lumisista maalaismaisemista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti