Ässällä

Kuva:Google

Eräs päivä tässä tällä viikkoo tuntui seinät kunnolla kaatuvan päälle. Ajattelin tarttea jos syksyllä kuultuun tarjoukseen, mennä Ässälle kylpyyn. Koska lie viimeks ollu kunnon vaahtokylvyssä, varmaan lähemmäs kymmenen vuotta sitten... Vaan eipä se enään yhtä hienoa edes ollu-meinasin saada paniikkikohtauksen kuuman veden ympäröimänä pienehkössä vessassa. Äsh, äkkiä suihkun kautta pois.

Kahvinkupin ääressä vilvoitellessa keskusteltiin kuinka iho kuivuu, varsinkin näin pakkasilla. En just sillä sekunnilla ehtiny hakea repusta rasvaa ja kosteuttaa ihoani, niin Ässä tarttu toimeen. Rasvasi jalat, selän ja käsivarret-samalla kun mä asiasta hämmentyneenä yritin keskittyä hyvää vauhtia jäähtyvään kahviin.
Olin ajatellu jääväni yöksi, ei tehnyt mieli hypätä ulkona pakkasessa pesujen jälkeen. Ja olenhan mä ennenkin ollu Ässällä yötä, ei tullut edes yllätyksenä kun se kysyi luvan vieressä nukkumiseen. Mikäs siinä, asiallisesti ollaan.

Yhteisen peiton alla yritin pitää jonkin sortin etäisyyden, liika läheisyys ainoastaan hämmentää tässä suhteessa. Enkä varsinkaan halua Ässään purkaa sitä läheisyyden kaipuuta mitä jatkuvasti kotona tunnen... Yöllä kumminkin heräsin, kainalosta, pää toisen rintaa vasten. Se siitä välimatkasta... Olin sen verran väsynyt etten jaksanu erkaantua ja aamulla herättin jossain määrin kohtuullisemmasta lusikasta. Aamukahvi ja lehti vuoteeseen ja pyytämättä kyyti kaupunkiin. Not bad.