19. heinäkuuta 2011

19.7.2011

Toukokuun lopussa olin pitkästä aikaa kummitädillä yökylässä. Mun ollessa pieni, ennen kun mun serkut synty, oltiin kummitädin kaa tosi läheisii. Olin vähintään kerran vuodessa siellä yökylässä ja sain kortteja millon mistäkin syystä-joskus ihan vaan vaikka kiitoksena yökyläilystä. Kylässä ollessani meillä oli tapana käydä Särkänniemessä, luonnollisesti kun Tampereelle oltiin, ja muistan senkin kerran kun järjestettiin piknik olohuoneen lattialle. Keittiön pöydän ääreen ei mahtunu syömään, kun oli askartelut pahasti kesken. Ruokana oli perunamuusia minkä tekemisessä mä olin tietenkin saanu auttaa.
Nyt kummitädillä tosiaan on kaks alle kouluikästä lasta, meiän yhteistekeminen on rajottunu joskus kirpparilla käymiseen tai mut pyydetään töihin. Niin tälläkin kertaa; yötä sain olla kunhan osallistun pihatalkoisiin. Olihan se ihan kivaa, oon jostain syystä tykänny aina haravoimisesta eikä aurinkoisessa säässäkään ollu valittamista.
Illalla oli luvassa lasten kevätjuhla minne mut pestattiin varaisäks lasten isän jäädessä grillaan talkooväelle. Takasin tullessa vanhempi poika sai nuhteita huonosta käytäksestä-mitä isäkin kotona sanoisi kun näytettäisiin videokameralta lauluesitystä. Tästä muistin edellisen illan jollon kummitäti ei saanu poikia millään nukkuun ja tämän mies toivotti hyvää yötä pojille, jotka heti painoivat päänsä tyynyyn ja nukahtivat.
Mun mielestä minkään suhteen ei pitäis toimia noin; mies puuttuu asioihin vasta viimeisenä ja tän avulla lapsia pystytään kiristään/uhkaileen. Mun mielestä puolisoitten pitäis olla samanarvosia; molempien tulis osallistua yhtä paljon kotitöihin ja tukee toista. Toivottavasti en oo yksin mielipiteeni kaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti