1. heinäkuuta 2011

1.7.2011

Oon tällä hetkellä Virroilla riparilla. Tänne tullessa näin jonkun mainoksen mistä mun päähän tuli jännä ajatus: koska tahansa kuoletkin, kuolet tänään. Se ei tarkota ett´ kuolee kirjaimellisesti just tänään vaan ett´ sinä päivänä kun kuolee, vois periaatteessa sanoo sen tapahtuneen tänään-sillä se päivä on sillä hetkellä tätä päivää.

Hänet haudattiin maanantaina
menoin pienimuotoisin.
Kahvit juotiin niin kuin aina,
mutta mielin hiljaisin.
Joku kysyi muilta:Miksi?
Isä katsoi lattiaan:
Ilmat tulleet on kylmemmiksi
tekee talvi kai tuloaan.

Miksi? Siinä on ehkä maailman hankalin kysymys. Jotkut ihmiset kuolee tosi nuorena ilman mitään syytä ja toiset elää huonoillakin elämäntavoilla tosi iäkkäiks. Kaikella halutaan löytää joku looginen selitys ja jos sitä ei löydy, hankalat asiat yritetään kiertää/kiistää.

Haukut sai hän opettajilta.
He eivät nähneet verhon taa.
Kyydin kotiin poliisilta
kotiin tyhjään odottamaan.
Missä tahansa hän kulki,
mutkaiseksi muuttui tie.
Takanaan hän portit sulki
ja sanoi:Virrat minut vie.

Niin sanotun muurin/verhon taa on todellakin vaikee nähä, mutt se ei silti oikeuta ketään epätasa-arvoseen kohteluun. Ja niin surullista kun se onkin, liian monilla vanhemmilla ei oo aikaa niitten lapsille. Ei se ihmeitä vaatis, jos välillä ois vaan kotona perheen kaa. Saati sit satunnainen kortin pelaaminen tai telkkarin kattominen yhessä...

Hänet pilvilinnoistansa
aina ulos revittiin
ja koko pilvilinnakansa
käskijöihin vaihdettiin.
Vähitellen mullaksi maatui
kukkatarha toiveiden.
Temppelistä pylväät kaatui.
Värit haihtui nuoruuden.

Meillä jokaisella on unelmii, sellasia mitkä me paljastetaan muille sekä sellasia mitkä pidetään vaan omana tietona. Mun "julkisia" toiveita on esim. oman koiran saaminen/hankkiminen sekä sit joskus sellanen talo/kämppä missä on oma piha. Ilman näitä ja mun muita unelmia, mä en ois mä. Mulla ei olis mitään tavottelemisen arvosta, en ois kokonainen.

Herra,siunaa pieni enkeli,
joka väsyi lentämään.
Hänet ota kotiin luokses lepäämään.
Viisitoista vuotta hän jaksoi yrittää.
Ota,Herra,hänet luokses lepäämään.

2 kommenttia:

  1. Mikä kappale? Sai ajattelemaan veljeä, kuvasi niin hyvin sen taistelua elämänsä kanssa.
    Muistathan, että joskus vanhemmatkin tekee kaikkensa. Viettävät aikaa lastensa kanssa, tukevat ja ovat läsnä. Silti sekään ei aina riitä, vaan virta vie.

    Mun äiti kirjoitti mun sukuni juuret- kirjaan kauniisti. Vanhemmat antaa lapsilleen puhtaat purjeet, rakentaa parhaan veneen jonka osaavat, neuvovat oikeat väylät. Mutta tuulille he eivät voi mitään.

    VastaaPoista
  2. Toi on Enkeli biisi sellasesta nuorten seurakunnan veisukirjasta (2010).

    VastaaPoista