Illalla mä leikkelin kotona lehtiä (mikä on muuten äärimmäisen rentouttavaa) niin yhessä lehessä oli jotain saintpaulian/paavalinkukan kasvatusohjeita ja mä vaan repesin sille. Kerran viime vuonna kun Jonna oli meillä, se näki iskän saintpauliat ja hihkas ett "Teilläkin on noita saniaisia!". Mulla meni hetki ennen kun tajusin mitä ihmeen saniaisia xD Ite mä sanoin pienenä ko.kukkia karvakasveiks, mutt eiköhän se nyt oo ihan ymmärrettävää kun niitten lehdissä on sellanen nukkajuttu päällä.
Rupesin sit´ miettiin ett kun ens syksynä muutan mitä todennäkösimmin johonkin opiskelija-asuntolaan, niin se on periaatteessa mun 8/4/1 muutto. Yheksäs siks´ kun äitin kaa oon muuttanu nyt 7 kertaa, iskän kaa 3 kertaa ja eka siks ett muutan ekaa kertaa "omaan" kämppään. Sit siinä muuttoja miettiessä aloin kelaan kaikkii muitakin muistoja mitä mulla on.
Iskän kaa vietetystä ajasta parhaat muistot on ennen kun Raili tuli kuvioihin eli ne on mun tosi varhasesta lapsuudesta;sain kattoo iskällä Salkkareita mitkä äiti kielsi Hämeenlinnassa, me käytiin iskän kaa uimassa (ja kun mä en osannu ite uida, olin iskän repparissa kun se ui), tehtiin ruokaa (osasin jo viiden vanhana paistaa ite jauhelihan :P) jne. Näitä vois luetella vaikka kuinka paljon :) Sama pätee tavallaan Hämeenlinnankin muistoihin, mulla on paljon hyviä muistoja siltä ajalta, kun mun sisaruksista ees joku tai äitin "rahapussi" Vesku asu meiän kaa, mutt siitä lähtien kun ollaan oltu kaksin, saan oikein miettimällä miettiä niitä hyviä juttuja. Mikä on kyll toisaalta aika surullista, ois se kiva ett ois paljon muistoja niin ei haittais vaikka vähän iskis dementiakin jossain vaiheessa-muistais silti jotain. Mutt jos on vähän muistoja, on vaarana ett ne kaikki katoo :(
"Mä kesken kiireen hellän hymyn nään,
ja siksi vielä uskon elämään..."
Kirka: Surun pyyhit silmistäni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti