Mä voin ihan hyvin/kun saan olla rauhassa/mut ikkunat on auki/ettei oli hiljasta

HSP (highly sensitive person) eli erityisherkkyys on synnäinnäinen ominaispiirre ja mä koen vahvasti kuuluvani siihen n. 20% väestöstä, joka piirteen omistaa. Erityisherkkyys näkyy monessa ihan arkisessakin asiassa ja mulla on ollut (ja on edelleen) oppimista itseni kanssa. Alla muutamia esimerkkejä Elaine N.Aronin kehittämän erityisherkkä-testiä mukaillen.

Väite: Tunnen olevani tietoinen ympäristön vivahteista ja huomaan helposti yksityiskohtia.
Yksityiskohtia tulee vivahteita enemmän huomattua ja esimerkiksi uusissa paikoissa (uudet ravintolat, baarit, koulu,...) menee kauan aikaa ennen kuin pystyn kiinnittämään täyden huomioini olennaiseen enkä esimerkiksi tilan sisustukseen. Totta.

Väite: Muiden mielipiteet vaikuttavat minuun.
Vitsiksi tarkoitettu heitto on vaikea jättää huomioimatta ja usein jään vatvomaan mahdollisia piiloviestejä lauseiden välissä. Nähdessäni itkevän ihmisen, mua alkaa myös itkettää ja usein jos joku nauraa, mua alkaa myös naurattaa. Totta.

Väite: Olen herkkä kivulle/minulla on matala kipukynnys.
Henkisesti kyllä, otan kaiken mahdollisen itseeni, mutta fyysisesti ei. Usein en edes huomaa saavani mustelmia tai esim.tatuointien ottaminen ei ole sattunut mitenkään paljon. Ei totta.

Väite: Kiireisinä päivinä huomaan tarvitsevani omaa aikaa, vetäytymistä omiin oloihin.
Ei tarvi edes mitenkään erityisen kiireinen päivä olla, sillä tämä tarve syntyy jo siitä jos joudun olemaan sosiaalisempi mitä jaksaisin-siis esimerkiksi vanhemmilla kyläillessä tai koulupäivän aikana. Kotiin päästyä olen todella uupunut ja saatan tahtomattanikin nukahtaa. Totta.

Väite: Olen herkkä kofeiinin vaikutuksille.
En erityisen. Hiilihapollisista kofeiinituotteista (kuten cokis), saan tärinöitä ja huonon olon jo pienestäkin määrästä. Kahvin tai teen kohdalla tätä ei tapahdu-monenkaan kupillisen jälkeen. Kahvi ilta-aikaan nautittuna saattaa aiheuttaa unettomuutta, mutta ei aina. Ei totta.

Väite: Kirkkaat valot, kovat äänet, voimakkaat hajut ja karkeat kankaat tuntuvat helposti ylivoimaisilta.
Kovat äänet (kuten sireenit) ja voimakkaat hajut aiheuttaa suoranaista päänsärkyä. Jos vaatekangas on epämieluisa, menee huomio äkkiä siihen ja oleminen on mahdotonta ennen kun vaihdan materiaalin mukavampaan, leikkaan kutittavat pesulaput pois tms. Kirkkaat led-näytöt ja tiheästi vilkkuvat värilliset(kin) valot aiheuttaa pahoinvointia. Totta.

Väite: Sisäinen elämäni on rikas. Omistan vilkkaan mielikuvituksen ja taipumuksen pohdiskeluun.
Jos jatkuva analysointi ja asioista etukäteen valtavasti stressaaminen luetaan tähän, niin kyllä. Mielikuvitus on vuosien saatossa hieman väistynyt järjen tieltä, mutta toki sitäkin vielä löytyy. Lapsena mulla oli lukuisia mielikuvitusystäviä, mitkä menee tähän kategoriaan. Totta.

Väite: Kovat äänet tuntuvat tukalalta.
Kuten pari väitettä aiemmin jo perustelin; kovat äänet saa pään tuntumaan siltä, että se räjähtää. Usein seurauksena on päänsärky ja yllättäväkin väsymys. Myös jotkin jatkuvat ja tasaisetkin äänet (kuten voimakas kellon tikitys, hissin äänet jne.) vetävät mun huomiokykyä puoleensa. Totta.

Väite: Liikutun taiteesta tai musiikista.
Taidenäyttelyitä en juuri oo kiertäny, en osaa sellaisen taiteen vaikutuksista kertoa, mutta musiikki, elokuvat ja mainokset on liikuttanu lukuisia kertoja. On tapauksia jotka vuodattaa kyyneleitä vain ensimmäisellä/ensimmäisillä kerroilla sekä niitä jotka liikuttaa kerrasta toiseen. Totta.

Väite: Olen hyvin tunnollinen.
Vaikka tehtävät jää usein viime tippaan, suoritan ne kumminkin parhaalla osaamallani tavalla-usein jopa panostaen huomattavasti enemmänkin kuin tehtävänanto pyytää. Huonosta suorituksesta kärsin pitkän aikaa huonoa omaatuntoa-usein tiedän missä virheeni tein/mitä olisin voinut tehdä vielä paremmin. Totta.

Väite: Säikähdän helposti.
Säikähdän esimerkiksi postilaatikosta tipahtavaa postia tai joidenkin koneiden käynnistymisestä syntyviä ääniä. Ukkonen ja salamointi säikyttää jo itsessään ja olen neuroottinen esim.irrottamaan kaikki mahdolliset sähkölaitteet siinä vaiheessa seinästä.Vaikka tietäisin samassa huoneistossa olevan muitakin ihmisiä, saatan silti silmittömästi säikähtää, jos en osaa ennakoida esim.heidän tuloaan huoneeseen jossa itse olen. Totta.

Väite: Hermostun, jos joudun tekemään paljon vähässä ajassa.
Jep ja hermostuminen johtaa siihen etten osaa jäljellä olevaa aikaa käyttää tehokkaasti. Stressi aikarajasta saa unohtelemaan asioita, pahimmassa tapauksessa taas senkin mikä olisi aikarajan rajoissa tehtävä... Totta.

Väite: Mikäli ihmiset kokee ympäristönsä epämukavaksi, huomaan tämän helposti ja tiedän keinoja millä mukavuutta saisi lisättyä.
Useinkaan ei ole mun asia alkaa hommaamaan esim. parempia työtuoleja tai valaistusta-ja jos nämä eivät itseäni häiritse, en koe tarpeelliseksi sanoa asiasta siitä vastaavalle taholle. Se ei tarkoita ettenkö huomaisi toisten mahdollisia puutteita, mutta jokainen olkoon aikuinen ja kertokoon niistä itse. Totta.

Väite: Ärsyynnyn, kun ihmiset yrittävät saada minut tekemään useampaa asiaa yhtä aikaa.
Kunnollinen keskittymiskyky riittää yhteen asiaan kerrallaan ja esim.koulussa oon joutunut valitsemaan tarkkaan opetuksen kuuntelemisen ja muistiinpanojen kirjoittamisen väliltä. En välttämättä pysty osallistumaan keskusteluun, jos samaan aikaan tehtävänä on etsiä tietoa netistä. Totta.

Väite: Yritän kovasti välttää virheitä ja asioiden unohtamista.
Tähän apuna on konkreettinen kalenteri tarkkoine värikoodeineen (keltaisella kouluajat, punaisella tapaamiset,...). Tapaamisia ja esim.juna-aikatauluja saatan moneen kertaan vielä varmistella. Mun on ollu paljon opettelemista esim.siinä etten syyttäis itteeni niin kovin kamalasti virheistä. Niitä sattuu kaikille, se on inhimillistä. Totta.

Väite: Pyrin välttelemään väkivaltaisia elokuvia ja tv-ohjelmia.
 Empaattisuus näiden kohdalla on huono juttu... Väkivalta, sota ja kaikenlainen sellainen aiheuttaa vain ahdistusta, surua ja ehkä katkeruuttakin siitä kuinka vääristyny maailma on. Negatiivisten tunteiden ja mahdollisen itkun lisäks mä nään helposti painajaisia. Totta.

Väite: Tunnen oloni epämiellyttävän virittyneeksi, kun ympärilläni tapahtuu paljon asioita.
Erinäisten vivahteiden ja esimerkiksi koolla olevan kaveriporukan mielialojen tulkitseminen kuluttaa. Sen lisäksi usein on esim. kyettävä sosiaaliseen kanssa käymiseen (keskusteluun), ruuanlaittoon tai opiskeluun. Kauppakeskukset ja huvipuistot sekä jotkut festarit on mulle aiheuttanu tai meinannu aiheuttaa ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Totta.

Väite: Kova nälkä häiritsee keskittymistäni ja vaikuttaa mielialaan.
Kuten en nälkääkään, mä en tunne mitään kevyesti. Nälkä on hirmuinen, jos pääsee yllättämään-ja jos tuntemukseen ei pian reagoi, tuun kiukkuseks eikä mikään suju. Mieliala on äkkiä pohjamudissa-mistä toki nousee vatsan täytyttyä nopeasti. Totta.

Väite: Muutokset elämässäni sekoittavat/järkyttävät minua.
Ahdistaa ehkä asian suuruudesta riippuen, mutta moneen voi ennalta varautua mikä helpottaa tunteita siinä vaiheessa kun muutos on käynnissä/ohitse. Ei totta.

Väite: Huomaan hienovaraisia tuoksuja, makuja ja ääniä sekä nautin niistä.
Pitkälti riippuu asiasta. Huomaan esimerkiks jos jauhelihaan jos lisätty hyppysellinenkin suolaa tai jo ensimmäisestä suupalasta mikäli ruoka sisältää esim.jotain maustetta jolle oon allerginen. En sitten tiedä kuinka nautittavaa se on, mutta hyödyllistä ainakin. Tykkään useimpien ihmisten ominaistuoksuista-mutta en esimerkiksi veren hajusta. Tykkään pitkälti luonnon äänistä (sirkkojen/kaskaiden sirityksestä, linnun liverryksestä, laineiden liplatuksesta,...) mutta en niistä kovemmista (kuten ukkosesta, autojen varashälyttimistä, pamahduksista,...). Totta, puoliks.

Väite: Pyrin järjestämään elämäni niin etten kokisi järkyttäviä, mullistavia tai kuormittavia tilanteita.
En pyri, epäilen edes sellaisen mahdollisuutta. Elämässä on otettava vastaan mitä se antaa-vaikka se vaikuttaakin muhun ehkä enemmän kuin muihin saman tilanteen kokeviin. Ei totta.

Väite: Joutuessani kilpailemaan tai suoriutumaan jonkun valvonnan alla, muutun hermostuneeksi ja epävarmemmaksi mikä huonontaa suoristustani merkittävästi.
Kilpailutilanteihin harvoin joudun, mutta silloin harvoin mieluiten häviän tahallani etten aiheuta konflikteja. Valvonnan alla työskentely hermostuttaa ja jos ylipäänsä mitään saan aikaiseks, niin tulos tosiaan on huonompi kuin normaalisti. Totta.

Väite: Minua pidettiin lapsena herkkänä tai ujona.
Teini-iässä ainakin muistan useita kertoja kuulleeni herkkyydestäni, aikaisempia en muista. Totta, puoliks.

"Jos vastasit kyllä kahteentoista tai useampaan kysymykseen, olet luultavasti erityisherkkä." Mä vastasin myöntävästi 17 kertaa. Kaks kertaa väite oli puoliks totta, joten tulos voidaan halutessa luokitella myös luvuksi 19. It´s me. Se sama ystävä, pikkusisko, entinen oppilas, bloggaaja ja ties mitä muuta mikä ennenkin.

P.S. Parisuhteellistuin Setämiehen kanssa näin mukavasti joulun alla. Itkin tunteja onnellisuutta, olenhan erityisherkkä.