Joulumieltä jokaiselle

Välillä tuntuu hyvältä saada jotain aikaankin. Viime viikolla löysin kaapista kasan erivärisiä huopia ja toisesta kaapista kaivoin lähes pölyttymään päässeen ompelukoneen. Kymmenkunta pehmoeläintä siinä tohinassa syntyi, ajattelematta edes mihin ne aion lykätä. Itse koen ehkä jo olevani tarpeeksi iso pärjäämään yöt ilman pehmo-otuksia. Äippäpä tuli tässäkin apuun ja muistutteli jo parin vuoden tavoitteestani eli lahjojen viemisestä Joulupuu-keräykseen. Otukset pakettiin ja menoksi! Samalla kävin uusiin reseptejä ja kertomassa uusimpia kuulumisia terkalle, verikokeissa sekä tyhjentämässä säästölippaani. Joskopa sieltä kymppi tai pari muodostuisi joululahjavarantoja täydentämään...

Nyt kun pupu-nalle-kettu-aasi-operaatiosta on selvitty, meinaa hiipiä tekemisen puute elämään. Jouluvalmistelut on hyvällä mallilla; loppuviikosta toivon mukaan shoppailureissuilla löytyy muutamat vielä puuttuvat paketit. Kortit on askarreltu, kirjoitettu ja pakattu kuoriin. Jouluvalot on asennettu ja joulusiivous hoituu sillä, kun jossain vaiheessa imuroin. Koulujututkin on mallillaan; oppari alkaa olla sivunumerointia vaille valmis ja ainokainen rästikurssi hoituu, kun tässä joku aamu saan itseni vaeltamaan. Lienee siis aika palata 4 000 palaisen operaation ääreen. Ässä toi viime viikolla jo kaipailemani taustavanerin ja kun valmiit osat sille asetin, näyttää lopputulos lohdulliselta. Enään ei puutu paljon. Alle puolet. Uskaisin luvata, että alta viikon homma. Palapelin vastapainoksi lienee päätyvän Roswellin katsomatta olevat jaksot, hersyvän humoristiset joulukalenteripostaukset sekä innostus intervallitreenamisesta. Äkkiähän se joulu taitaa tullakin...