Äiti soitti keskiviikkoiltana ja kyseli voiko mulle tulla kahville huomenna (sunnuntaina) kahville. Mikäs siinä, tulkoon ja tuokoon tavaroita taas samalla. Yritän muutenkin viedä tavarat aina paikalle käytön jälkeen, mutt jostain syystä se tuntuu lipsuvan ja tällä viikolla oon vähän joka ilta sitten niitä oikeille paikoille kiikutellu. Eilen ja tänään tein pari isompaa juttua, keräsin pyykit ja tyhjensin vielä viimeisenkin pahvilaatikon tavarat kaappiin. Enään jäljellä ois minimaalisen vähän, mutta kumminkin niin uskomattoman suurelta ponnistukselta tuntuva loppusuora. Taas kerran tässä kumminkin kävi niin, ett avasin koneen muka taustalle ja tässä sitä on tullu koko ilta mukavasti kököttäessä. Ruutu.fistä löyty rästiin jääneet Talentin jaksot joten viihtyvyys oli taattu...
Aloinkin tossa miettiin, ett miks ihmeessä mä stressaan jossain siivoomisesta? Okei, onhan se kumminkin äiti (entinen siivooja) kuka kylään on tulossa, mutt tää on mun koti ja eikö mun oma viihtyvyys ole se pääasia. Ei mua häiritse nurkissa pyörivät villakoirat tai kaapin päälle kertyny pölykerros. Myönnän ett onhan se kivempi itekin mennä kylään paikkaan, jossa niitä pölypalleroita ei näy, mutt en aio lyhentää/menettää ens yön unia sen takia ett äiti tulee aamulla. Voin toki imuroida isommat, mutt tällä kertaa en pese lattioita enkä tiskaa yhtä kattilaa ja kahta mukia äidin takia.
"Miks äitin tullessa pitää siivota?"
"Siks ettei äitin tartte siivota! :)"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti