On se jännä juttu.
Nimittäin seksuaalisuus.
Mutt on kasvatettu uskomaan,
ett hyi hyi homous on sairaus.
Voi sitä yläasteaikaa,
kun nenän eteen iskettii terveystiedon kirja
missä sanottiin olevan ihmisiä moneen eri junaan.
Eikä mun vaunu ollukaan se mihin olin aina luullu kuuluvani.
Siitä sitten riittikin ajateltavaa pitkäks aikaa,
jopa useammaks vuodeks.
Vähitellen kumminkin alan tottuun ajatukseen bi-seksuaalisuudestani,
siihen ettei kukaan hylkää mua vaikka tykkäänkin välillä tytöistä.
Matkassa on kumminkin vielä yks raskas kivi.
Miten kertoa sille ihanalle, tärkeälle kasvattajalla,
etten oo sairas vaikka oma itteni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti