16.8.2011

Oon nyt suurinpiirtein viikon asunu Lahdessa ja oon (melkein) tottunu suurperheen elämään. Suurperhe siis käsittää tässä tapauksessa yhden aikuisen, kaks lasta, koiran ja kissan-mikä on mulle suurperhe yh-äitin kaa elämisen jälkeen. Allergiakaan ei oo kauheesti vaivannu, eilen vasta meinas ekan kerran silmät turvota umpeen, mutt siitä ei voi syyttää kun itteensä. Karvinen vaan oli niin sulonen ja mulla oli armoton halipula, joten rapsuttelin sitä ties kuinka kauan sylissäni. Piti laittaa kuvakin meistä, mutt ei oo tietenkään piuhaa...
Uudessa perheessä on tietenkin uudet säännöt mihin on totuttava. Suurin ero mun "edelliseen" elämään, on ett porukkaa tulee ja menee koko ajan. Välillä meillä ei muita ookaan kun vieraita. Onneks mulla on sentään oma huone missä tavarat on tallessa ja minne voi paeta jos sosiaalisuus ahdistaa. Eli ei ikinä :D
Vaikka kateellisuus on mikä lie synti, niin mä pystyn kyllä ihan rehellisesti sanoo ett oon kateellinen Tintin lapsille. Niillä on paljon enemmän vapauksia mitä mulla on sen ikäsenä ollu, mutt silti niitä kasvatetaan kurilla ja rakkaudella. Elokuvia kattellaan toisiin nojaten, hyvät yöt toivotetaan halimalla ja aamusin toivotetaan hauskaa koulupäivää. Jo se ett mullekin toivotetaan hauskaa koulupäivää, saa mut nieleskeleen itkua. Oma äiti ei oo sanonu mulle sitten ekan luokan jälkeen-jos sillonkaan.

Ja nyt just kun oon kotiutunut, joudun taas kohta muuttaan. En saa kun muutaman kympin opintotukee niin kauan kun asun virallisesti Hämeenlinnassa. Ainoot vaihtoehdot on muuttaa takasin äitin nurkkiin tai kokonaan omaan kämpään Lahdessa. Mulla ei oo varaa maksaa 15e/päivä juniin enkä kestä sitä eestaas ravaamista, kun aamusin joutuu lähteen kotoo 6.30 ja on kotona joskus 18 jälkeen. Toisaalta ajatus omasta huushollistakaan ei kauheemmin innosta. Siellä ois kyllä oma rauha, mutt mitä jos mulla ei ookaan varaa maksaa laskuja? Mistä saan kaikki välttämättömät tavarat ajoissa ilman rahaa? Kenellä mä annan vara-avaimen, kun ainoot lahtelaiset keneen luotan kunnolla, asuis todennäkösesti ihan toisella puolella kaupunkia?...

Elämä on hektistä
tartu kii hetkistä