Illallinen yhdelle

Siitä se ajatus sitten lähti... Casa Di Mama-Quattro Formaggi

Tossa joka aika sit aloin Buzzadoriks ja nyt on meneillään kampanja missä pitää maistella ja arvostella noita Casa Di Maman pizzoja. Jo heti kampanjasta kuullessani ja siihen ilmottautuessani, arvelin ett tosta yllä olevasta pizzasta tulis mun suosikki enkä voinukaan vastustaa kiusausta kauaa. Ens viikonloppuna on tulossa kavereita istuun iltaa, mutt ehkä niille riittää neljä isoo pitsaa.... Vielä kun lisää vähän mielikuvitusta peliin, niin italialainen illallinen on katettuna yhdelle...

Kynttilöitä tunnelmaa luomaan...

...Jukka Pojan suora nettikeikka vasta musiikista...

..ja tietenkin sitä pitsaa :D

Pitsa siis piti sisällään tomaattikastiketta sekä Edam-, Mozzarella-, Emmental- ja sinihomejuustoja. Oiva valinta kasviruokailijalle ja miksei muillekin, ite tykkäsin tosi paljon miedosta mausta. Yleensä valmis pitsoissa on niin paljon kaikkii mausteita yms. etten voi syödä niitä, mutt tässä ei. Etukäteen tuskailin sitäkin montako kertaa joudun lämmittään tota samaista palaa, syönkö sitä viel viikonloppunakin, mutt ihmeen kevyesti meni kerralla melkein koko lätty. Ihan minipala jäi vielä iltapalaks...
Toivottavasti muutkin pitsat jatkaa samaa linjaa, kavereille on tarjolla lihaisampia makuja. Mikäli nekin saa hyvät arvostelut, näistä tulee ehdottomasti mun lempparipitsoja.

Älä mitään sellasta liirumlaarumia...

Kuten koulussa kuuluukin, yritin eilen(kin) tunneilla kuunnella opetusta, mutt eipä siitä mitään meinannu tulla, kun koko muu luokka kerto toisilleen viikonlopun kuulumisia. Äänitaso tosiaan oli se, ettei sen vieressä olijan kanssa kahdenkeskiseks jääneet asiat pysyny sellasina-eikä tuntunu mitään kunnioitusta tms. löytyvän vaikka ope USEASTI sanoi asiasta SAMOILLE IHMISILLE. Eräskin kertoi niitä parin päivän kuulumisia puolitoista tuntia tauotta. Monta kertaa laskin kymmeneen ja vedin syvään henkeen etten pilaa "luokkarauhaa" "turhalla" nipottamisella. Mua ei ihan välttämättä kiinnostas tietää jokaikistä yksityiskohtaa baarin tanssilattian tahmeudesta tms.
Mä vaihdoin kuulumiset kaverini kanssa kymmenessä minuutissa, ennen tuntia, eikä tullu ees mieleen, ett ketään kiinnostais kuulla yksityiskohtaista selostusta. Kuten en täälläkään kirjota; otin imurin latausasemasta, laitoin sen napista päälle, imuroin pölypallerot sängyn alta ja muualta,... Kukin toki kertoo asiansa omalla tavalla...

Säröperhe

Kateltiin luokanvalvojan tunnilla meiän koulun nettisivuja, vapaaehtoistyö mielessä. Ohimennen näin sanan säröperhe-mikä siis varmaan tässä yhteydessä tarkoitti huume- tms. ongelmaperheitä. Mulle tuli kumminkin heti mieleen oma perhe; vaikkei meillä ikinä mitään noin vakavia ongelmia oo ollukaan, koen ett´ me ollaan aika säröperhe.

Mun vanhemmat eros mun ollessa reilun vuoden vanha. Äitillä on edellisestä liitosta kolme lasta ja iskällä yks-eli mulla on neljä vanhempaa sisarpuolta. Vielä kun sisarusten kaa on ikäeroo 9-16 vuotta, niin ei oo ikinä tullu sellasta "perhefiilistä". Ketä mun perheeseen kuuluu? Molemmat vanhemmat vaikka asuin vaan toisen luona? Kaikki siarukset joista osaa nään liiankin harvoin?

Tällä hetkellä aattelen ett´ mun perheeseen kuuluu itteni lisäks kuus ihmistä; porukat ja sisarukset. Tilanne todennäkösesti muuttuu siinä vaiheessa, kun tuleva parisuhde vakiintuu ja jos lapsiakin siunaantuu. Sillon mun perhe on puoliso ja jälkikasvu-sisarukset "jää" sisaruksiks ja vanhemmat...vanhemmiks.

HuudaLiikuRiehu

Vaikka sunnuntait tuntuukin yleensä pitkiltä ja tylsiltä niin tää päivä on tehny poikkeuksen. Oon periaatteessa ollu koko päivän koneella; kirjotellu sähköposteja unohdetuille kavereille, kasvattanu satoo FarmVillessä ja ettiny kirjavinkkejä entisten kaveriks. Liikuttunu hellyyttävistä kuvista ja nauranu toisille. Kuten alla olevalle minkä kaappasin HPK:n kotisivuilta tänään. 

En pääse paikalle, synnyn vasta 23 vuoden päästä... :D

Tossa alkuiltapäivästä tajusin yhen jutun mitä en tajunnu syyskuun lopussa,kun kävin kattoon tätä kämppää. Ikkunat on koko päivän auringon puolella, joten sisälämpötilakin nousee ihan mukaviin lukemiin. Nyt eletään maaliskuuta ja sisällä saa hillua mahd. kevyessä mekossa ettei oo kuuma. Mitä tää sit oikein kesällä tulee oleen...

Kuten jo kuvahaaste postauksesta käy ilmi ja blogin ulkonäöstä on arvailtavissa, yks mun lempiväreistä on oranssi. Eräästä blogista lueskelin, ett yks tän kevään muotiväreistä ois kyseinen oranssi ja pakkohan asia oli googlesta tarkistaa. Ja tottahan se oli, meitsi on tänä keväänä salaa muodikas :D

Google

Oon nyt kevään korvilla innostunu kokeileen uusii reseptejäkin ja sit tallettaan reseptikirjaan onnistuneimmat. Viikolla tein ehkä elämäni toisen kerran lettuja ja tänään kokeilin tollasia perunaviipaleita. Kummatkin onnistu suht hyvin-vaikka perunoista puuttukin tärkee paprikajauhe xD Kotikokki sovelsi ja käytti aromisuolaa :)

Lettuohje: 

5 dl maitoa 

2 kananmunaa 

3 dl vehnäjauhoja 

3 rkl sokeria 

Vatkaa maito, kananmunat ja sokeri sekaisin. 

Lisää jauhoja desi kerrallaan välillä sekoittaen. 

Anna taikinan turvota 10 min ja paista.

Perunaviipaleet mikrossa:

2-3 isohkoa perunaa

2 rkl voisulaa

paprikajauhetta

Kuori ja viipaloi raa´at perunat. 

Aseta viipaleet lautaselle, sivele voisulalla ja ripottele päälle maun mukaan paprikajauhetta. Kypsennä 2 min täydellä teholla, voitele uudestaan ja kypsennä toiset 2 min.

Kuvahaaste vk 1

1. Lipasto/taso
Tollanen...oisko pähkinänvärinen lipasto minkä äiti on joskus ostanu. Neljä laatikkoo on täys vaatteita (kun kaikki ei mahu vaatekaappiin),yhessä laatikossa on korurasiat yms. ja lipaston päällä on pinei hylly missä on rakkaimpien valokuvia.

2. Jotain mustavalkoista
Tää tuotti tuskaa kun ei tykkään väreistä eikä mulla siks oo oikein mitään (puhtaasti) musta-valkosta. Lopulta kuvasin noi ihanat sydänsukat-ja kuva on tarkotuksella vähän epätarkka :)

3. Kylpyhuone
Koska mä tosiaan asun alivuokralaisena, en kehdannu kuvata pesutiloja mutt nappasin kuvan tollasesta söpöstä ankasta mitä on useempikin suihkun seinässä.

4. Rakkain esine
Tää oli kans yks mikä aiheutti päänvaivaa. En osaa sanoo vaan yhtä rakasta esinettä, kun lähes kaikella on erilailla tunnearvoo. Päädyin sit lopulta tohon Diddl-suojelusenkeliin minkä oon joskus saanu kummitädiltä.

5. Viimeisin sisustushankinta

Metallinen kissakuvioitu roskis. Kyllästyin katteleen naulassa roiskkuvia roskapusseja, mutt toikin on pienuutensa takii nyt vaan tilapäisratkasu...

6. Lempiväri

Yllätys yllätys, oranssi :) Toimii melkein missä vaan.

7. Astia

Kattila, kahvikuppi, haarukka, pakasterasia... Halusin jotain erikoisempaa ja päädyin siskolta jouluna saamaan lasiin. Toisella puolella lasia Diddl ja Diddlina pussaa, mutt mä tykkään enemmän tosta sydänpuolesta. Kiva kontrasti synty, kun lasissa oli appelsiinimehua :)

Kirjavinkkejä

Mä en välttämättä eksy joillekin satunnaisille sivustoille enään uudestaan enkä oo varma saako Firefoxiin tallennettua mitään "kirjanmerkkejäkään", linkitän tänne yhen kirjavinkki sivuston minkä löysin. Aika ajoin luen vanhoja kirjotuksiani ja sillon voi löytää sivuston uudestaan-ja saattaa siitä lukijoillekin iloa olla :)

Elikäs linkki on tässä.

Unelmien sielunmessu (varoitus:sisältää juonipaljastuksia)

"Masentunut, television ja mitä erilaisempien dieettien orjuuttama äiti ja hänen nopean rikastumisen toivossa elävä heroinistipoikansa luovat omaperäisen ja järkyttävän välähdyksen elämästä amerikkalaisen suurkaupungin sykkeessä. Unelmat sortuvat ja rakentuvat yhä uudelleen, kaikki on kaupan."

Elokuva jonka pahaa aavistamatta valitsin yksinäisen lauantai-illan viihdykkeeks. Vuorotellen naureskelin höpsähtäneelle mummelille ja vuoroin voin pahoin leffan päähenkilöiden kalastellessa lisää rahaa. Elokuvan loppu oli tosi ahdistava; yheltä amputoitiin käsi, yks eli edelleen (sähköshokkihoidoista huolimatta) harhojen kanssa, yks ei saanut pakkotyöleirillä rauhaa lapsuusmuistoilta ja eräs oli tehny kaikkensa saadakseen kamaa-jota ei sit kuitenkaan voinu jakaa kaveriensa kaa.
Monta kertaa leffan aikana mietin, ett eikö ois vaan helpompi luovuttaa. Unohtaa kama, hakeutua hoitoon tai hypätä vaikka sieltä katolta. Ei tietenkään, eihän leffassa sillon ois ollu mitään ideaa. Vaikka elokuva herättikin mm. pelkoo ja ajatuksen etten haluu nähä sitä enään ikinä uudestaan, oli se kumminkin onnistunu kokonaisuudessaan. Herätti tunteita laidasta laitaan mikä on mun yks määritellä hyvälle elokuvalle.

Lauantai osa 2

Edellisestä postauksesta löytyi päivän suunnitelma, tässä se mitä todellisuudessa tuli tehtyä;
[x] tuuleta kunnolla
[ /] kerää kuivat pyykit paikoilleen (Muutama paita oli viel märkii...)

[ ] laita pyykkiteline "piiloon"
[x] vaihda petivaatteet
[x] vaihda pyyhkeet (keittiö, vessa, "kylppäri")
[x] pese vessa
[x] kerää tavarat lattialta omille paikoille
[x] tee risottoa
[x] vie roskat ja hae posti
[x] imuroi matot
[ ] pese lattiat (En osannu käyttää talon uutta lastaa, kunnon imurointi saa kelvata...)

[x] pyyhi pölyt
[x] siirrä talvivaatteita varastoon ja ota kevätvaatteita tilalle
[x] tyhjennä koululaukku kaikesta turhasta
[x] ota huomiseen kuvahaasteeseen kuvat
[ ] palkitse itsesi leffalla
[x] nauti siisteydestä niin kauan kun sitä taas kestää...

Lauantai osa 1

Tämän päivän suunnitelma;
[ ] tuuleta kunnolla
[ ] kerää kuivat pyykit paikoilleen
[ ] laita pyykkiteline "piiloon"
[ ] vaihda petivaatteet
[ ] vaihda pyyhkeet (keittiö, vessa, "kylppäri")
[ ] kerää tavarat lattialta omille paikoille
[ ] tee risottoa
[ ] imuroi matot
[ ] pese lattiat
[ ] pyyhi pölyt
[ ] siirrä talvivaatteita varastoon ja ota kevätvaatteita tilalle
[ ] tyhjennä koululaukku kaikesta turhasta
[ ] ota huomiseen kuvahaasteeseen kuvat
[ ] palkitse itsesi leffalla
[ ] nauti siisteydestä niin kauan kun sitä taas kestää...

Koulukummi

Ekalla luokalla meillä oli koulussa sellaset kutosluokkalaiset kummit. En muista enään tarkkaan mitä me tehtiin niitten kaa, mutt muistan kerran kateellisena kattoneeni kentän laidalta kun "isot" ei päästäny mua mukaan jalispeliin ja joulujuhlassa varasin mun viereiset penkit kummeille. Mulla oli niitä jostain syystä kaks,"iso-Jenni" ja joku poika, minkä kaa ei oikeestaan oltu ees tekemisissä.
Kesken ekan luokan mä vaihdoin ala-astetta enkä sit uudessa koulussa saanu kummia-vaikka muilla muistaakseni oli. Viitosluokalla tuli sit meiän vuoro alkaa kummeiks ja oikeesti mikä sattuma oli, ett mun "kummitettavaks" tuli kaima, "pikku-Jenni". Hoikka tyttö pitkillä vaaleilla hiuksilla, aivan kun pieni keijukainen... Touhuttiin aika paljon kaikkee, muistan mm. tietokisan kaupunginpuistossa ja pikkujoulut jossa vaihdettiin pieniä lahjoja. Me asuttiin "pikku-Jennin" kaa vierekkäisissä taloissa niin välillä tuli vapaa-ajallakin nähtyä.
Me kumminkin muutettiin (taas) kun mun vitosluokka loppu ja mua on jääny harmittaan etten sanonu Jennille mitään. En pyytäny puhelinnumeroo tms. ett oltais voitu pitää yhteyttä. Mun piti monta kertaa mennä kattoon vanhan ala-asteen kevät- tai joulujuhlia, jotta näkisin entisen "kummitytön" ees vilaukselta mutt aina se jäi. TETissä kumminkin olin ko. koululla, kaks viikkoo, ja näin Jennin ohimennen yhtenä ainoona päivänä, kun olin menossa tekeen jotain tosi tärkeetä eikä ollu aikaa pysähtyä. Moikkasin kumminkin-ja sain vastaukseks kummastunutta mulkoilua, ei toinen tietenkään tunnistanu vuosien takaa... Päätin ett palaan koululle vielä kerran, sitten kun Jenni pääsee kutoselta (mikäli siis ois ollu samassa koulussa viel) ja vien kirjeen missä kerron kaiken tän ruusun kera. Sekin jäi ja nyt mulla ei oo hajuakaan mistä varhaisnuoruutta elävän neidon tavottaisin...

"Pikku-Jenniltä" saatu avaimenperä...

Yritin ettii yhtä korttiakin minkä pikku-Jenniltä aikoinaan sain, mutt en löytäny. Voi olla ett se on hukkunu vuosia sitte...