En ymmärrä kuinka jaksoin koko viikon olla koulussa aktiivinen. Hyvähän juttu se vaan on, mutt yleensä aamusin sängystä nouseminen kestää päivä päivältä 5 minuuttia kauemmin ja edellisillä viikoilla oon poikkeuksetta joku päivä nukahtanu kesken oppitunnin. Vaan en tällä viikolla. Joka ikinen aamu kello soi klo 7.00 ja mä olin joka ikinen aamu minuutin sisällä jalkeilla. Oon varannu 40 min aikaa aamutoimille, mutt tällä viikolla ehin joka ikinen aamu kattoon about 10 min Kim Bossiblee-tai siis lagaan sohvalla. Kulunut viikko oli ehkä syksyn rankin, harvalla on saman viikon aikana 16h psykaa.
Ehkä mun energisyyteen vaikutti se ett näin mun ihastuksen joka päivä, parina päivänä istuin sen takana bussissa ja hyvä kun sain pidettyä käteni kurissa ja olla pörröttämättä komistuksen hiuspehkoa. Lisäks tiesin pääseväni nyt perjantaina moikkaamaan kummityttöäni, mistä on oikeestaan nyt tullu entistä tärkeempi, kun mulla ei oo enään gerbiilejä jakamassa sydämeni tilaa. Voikohan sen sanoo noin... No ihan sama.
Tänne Turenkiin päästyä veli ja sen vaimo kävi tuttua keskustelua siitä olenko mä vieras vai en.
-Ei Jenni oo mikään vieras, se on tullu nyt kotiin!
Kyllähän toi veljen kommentti lämmitti sydäntä, mistä se tiesikin mun tuntevan tän paikan kodiks, kun ei mistään sen suuntasesta ei ollla puhuttu. Mulla olis ollu mahdollisuus jäädä tänne koko viikonlopuksi, mutt yritän kovasti ettiä omaa kämppää Lahdesta ja huomenna on ihan keskellä päivää sopivalta kuulostavan yksiön näyttö. Sinne siis tarvii lähtee enkä sit enään viitti tulla tänne takasin, ei toi matkustaminen nyt kumminkaan ihan ilmasta oo. Huomenillalla on sit tiedossa läksyjen tekoa suursiivouksen merkeissä ja tyttöjenilta E:n kaa. Jos vähän lauleskeltas Singstaria ja vois vaikka leipookin jotain hyvää.
Mä oon nauranu itteni kipeeks viime viikkojen aikana. Viimeks tänään kun luokkakaveri kerto ett sillä ja sen poikakaverilla on 9 vuotta ikäeroo, niin mä "fiksuna" kysyin ett onko se jätkä nuorempi osapuoli. Siinähän sitä oliskin ihmettelemistä, sanoisin melkein puumanaisen vikaa... Sit vaikutin varmaan tosi fiksulta, kun yhtäkkiä junassa tajusin siinä lattialla olevan tassutarroja mitkä johtaa siis leikkihuoneeseen ja mun päässä alko soimaan päässä Lord Estin Nyt saa juhlia taas.
Me etsitään karhunjälkiä
Seurataan sen tassuja märkiä
Suunnistetaan kohti ääniä (ääniä)
Loppumatka meni siihen ett nauroin jutulle ja kanssamatkustajat katto vähän pimeenä. No joo, myönnetäään. Kyllä mäkin oisin kattonu oudoksuen jos joku istuis junan lattaialla ja naurais vedet silmissä. Ei sille vaan voi mitään kun hepuli iskee ja EHKÄ se nyt perjantaina on ees vähän enemmän ymmärrettävää kun muina päivinä... HOPE SO..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti