30. syyskuuta 2011

30.9.2011



Kumpi meistä tahtoi tämän elämän?
Mulla on paha tapa ottaa asioista itteeni, kuunnella liiankin tarkkaan jokainen asia mitä mulle sanotaan. Useimmiten oon ihan pihalla mitä mun pitäis tehdä, jotta tekisin oikein. Tai ainakin muiden mielestä oikein. Nyt uuden lukukauden jälkeen oon kumminkin alkanut oppiin, ainakin osittain, tavastani eroon. Enään en sano mitään mitä en oikeesti tarkota ja osittain pakon edessä oon oppinu tekeen oman ratkasuni. Jos eläisin muiden mieltymysten mukaan; nököttäisin tällä hetkellä äitini kaksiossa, opiskelisin kotikaupungissani alaa joka ei oikeasti kiinnostaisi, en olisi pitkään pitkään aikaan edes harkinnut autokouluun ilmottautumista saatika minkään muun unelman saavuttamiseksi tehnyt asian eteen jotain.
Voisin jopa sanoo olevani onnellisempi kuin pitkään aikaan, huomenna on edessä muutto ensimmäiseen omaan asuntoon ja saan mahdollisesti rakkaat gerbuni takaisin. Kalenteri-ja varsinkin viikonloput-on täynnä menoa, mutta sellaisia tapahtumia mihin ITSE OIKEASTI haluan osallistua. Nykyään mun ei tarvi miettiä kauheesti missä ja kenen kanssa vietän aikaani, ei ole velvollisuuksia viikonloppukäynneistä isän luona,... Yläasteaikaista musiikinopee lainaten "Mitään muuta ei ole pakko kuin kuolla".
"Sinussa on valo, sinussa on yö
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen
valaisemaan tietä pimeää"
Juha Tapio: Sitkeä sydän

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti