Mä näin unta aivan ihanasta jätkästä... Oltiin jollain luokkaretken tapsella Särkänniemessä ja sit´ se jätkä vaan ilmasty jostain siihen mun eteen. No sit me pussailtiin ja pussailtiin ja viel vähän pussailtiin jossain laitteitten uumenissa. Illaks mentiin majotukseen johonkin mökkiin ja kuka oiskaan arvannu ett mun mutsi on meiän valvojana -.- Tolta maailman söpöimmältä jätkältä oli jostain syystä unohtunu huppari ulos, mutt äippä ei päästäny meitä hakeen sitä-arvas kai ettei se huppari oikeesti ulkona ollu, me vaan haluttiin pois muitten silmistä harjotteleen lisää kielijumppaa.
Mulla on tapana aamulla muistella uniani ja pohtii mitä ne tarkotti eikä tääkään aamu ollu poikkeus. Oon parantumaton haavelija, jatkuvaa kumppanista haaveilua on siis turha yrittää estää. Just tossa, tais olla toissa päivänä, valitin Emmalle kun mulla ei oo ollu ketään heinäkuun jälkeen. Voi olla ett se mysteeriks jääny "laura" on oikeessa, ehkä mun ois katottava peiliin ja ettii sieltä sitä vikaa, mutt taidan olla ikuinen optimistikin kun en jaksa uskoo ett vika on mussa-ainakaan kokonaan.
Ja kun miettii viel kauemmas tota unta...Oon haaveillu monta vuotta siitä, ett joku joulu oltais koko perhe yhessä. Se vaan tuskin toteutuu tänä jouluna, tai no sanotaan suoraan, IKINÄ. Ei ainakaan ennen kun perustan oman perheen, mutt ei se sit enään oo sama asia. Koska ei oo mahollista, ett perhe ois yhessä jouluna, ois kiva jos ois ees se oma kulta kenen kaa vois käpertyä sohvalle ja kattella leffoi, kuka kuuntelis ja maybee lohduttais...
"Tää korttitalo romahtaa,
yksi kortti kerrallaan..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti