29. toukokuuta 2016

Mun kahdeksantoista

Moni bloggaaja on haastanut jatkamaan lauseita. Pitkään tämä jo luonnoksissa pyörikin ennen kun nyt sain jotain järkevää (?) aikaiseksi.

En ymmärrä...aloittamisen vaikeutta. Koska se sitten siivousta, nukkumista, tiskikoneen tyhjentämistä, kaupassa käymistä, uutta blogitekstiä. Hommat olisi useimmiten moneenkin kertaan jo hoidettu, jos ei olisi käyttänyt energiaa ja aikaa (turhien) tekosyiden keksimiseen.

Seuraavaksi ajattelin...nukkua. Illat ovat venähtäneet taas luvattoman pitkiksi, joten uudessa kodissa muutaman viikon päästä lienee paikallaan jonkinasteinen unikoulu ja vuorokausirytmin palauttaminen.

Viimeaikoina... olen löytänyt uudestaan blenderin ja smoothiet. Tuleepa hyödynnettyä pakastimen marjatkin johonkin ennen muuttoa. Myös Setämies tykkää.

En osaa päättää... haluaisinko sittenkin toisenlaisen riippumaton. Nykyinen pussimainen versio on toisaalta hyvä, siinä pystyy nukkumaankin ilman vaaraa tippumisesta, mutta sellainen epäpussimainen voisi taata esim.tasaisemman rusketuksen.

Muistan ikuisesti... veljeni puhelun tammikuisena iltana 2010. Mua kysyttiin muutaman päivän varoitusajalla kummiksi-enkä saanut tehdä päätöstä heti vaan veljelle piti tunnin-parin päästä soitella takaisin :D

Päivän paras juttu... kiireettömyys! Ollasn katsottu Setämiehen kanssa monen monta jaksoa Greyn anatomiaa, ostamassa tv-taso, pakattu muutama muuttolaatikko, jne. On mukavaa kun kumpikin ollaan kotona eikä ole mitään aikataulutettua!

Noloa myöntää, mutta... olen ollut viime aikoina hyvin laiska työnhaun suhteen. Jotenkin nyt kun tässä tulee muutto ja kesä ja kaikkea...

Viikko sitten... vietin laatuaikaa äitini kanssa kirpputoreilla ja ristikoita yhdessä täytellen. Käytiin myös mummolassa ja näin pari serkkuani neljän vuoden tauon jälkeen.

Kaikista pahinta on... valehtelu. Monien satojen eurojen vakuutuslaskut. Se hetki, kun on jo vähän kiire jonnekin mikä ei voi odottaa ja iskee armoton vessahätä-tai vaatekriisi. Tai molemmat. Sota. Ensimmäiset hyttysenpistot kesällä.

Salainen taitoni on...uskomaton lyriikkamuisti, etenkin suomenkielisten kappaleiden kohdalla. Oli se sitten Happoradioo, Mattia ja Teppoa, Sannia, Spektiä, Katri Ylanderia, Jukka Poikaa,...

Jos saisin yhden toiveen se olisi... loppuelämän kestävä onnellisuus.

Minulla on pakkomielle... pitää kynät penaalissa samoin päin :D

Söin tänään... kirpeitä irtokarkkeja, joilla sain aikaan mahtavan päänsäryn...

Ärsyttävintä on... se kun ärsyyntyy toisen ihmisen inhottavasta tavasta ja hetken päästä huomaa toimivansa itse sillä samalla ärsyttävällä tavalla.

Tekisi mieli... ostella jo kaikkea kivaa marraslapselle. Vauvanvaatteet yms. on vaan NIIIN suloisia ja nyt kun tietää, että niille tulisi käyttöäkin... Pienen pienet Reinot saavat kumminkin toistaiseksi riittää.

Minusta on söpöä... jos Setämies töistä tullessaan malttaa (edes hetkeksi) rauhoittua sohvalle viereen ja katsotaan yhdessä jotain hömppää toisiamme silitellen. Viime aikojen suosikkiohjelma on ollut Suomen huutokauppakeisari (ja Greyn anatomia).

Hävetti...kun eräs naapuri kyseli  olenko osallistumassa johonkin tapahtumaan eikä sitten ollut pienintäkään hajua mistä oli kyse. En kehdannut kysyäkään mistä puhutaan niin totesin, että koitan ainakin...

Olenko ainoa, jonka mielestä... linnut aloittavat liverryksen aivan liian aikaisin aamulla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti