Pamalaton jumaus

Kattelin kaikessa rauhassa illan toista elokuvaa, Veljeni Leijonamieltä, kun se alko. Kamala rytinä minkä ihan ensimmäisen ajattelin kuuluvan yläkerrassa, joku siellä vaan taas tuttuun tapaan siirtelee huonekaluja. Rytinän jatkuessa iski epäilys, ei kukaan saa oikeesti tollasta ääntä huonekaluilla aikaan, ei kukaan siirtele niitä näin kauaa. Vaihtoehto kaks, kun kerran Hennalan varuskunta-alueen lähettyvillä asun, niin siellä on sitten astetta rajummat sotaharjotukset menossa. Pari piipaa-autoa ja jo mielen valtas hervoton paniikki siitä että tää talo palaa. Ylemmät kerrokset rytisee palon edetessä, miksei kukaan oo jo huudella rappukäytävässä. Kännykkä käteen ja ikkunaan, jos vaikka pihasta heijustuis loimuavat liekit. Muutaman kerran ehti linja tuutata ennen naapuri vastas ja johan siinä ajassa mulle selvis tilanteen todellisuus. Salpausselän kisat tuli tältä vuodelta päätökseen ja perinteisesti kaupunki laitto muutaman tuhatlappusen taivaan tuuliin ilotulituksen merkeissä. Naapurilla oli naurussa pitelemistä, kun selitin "hätäni". Mä taas itkin, enemmän varmaan helpotuksesta kun enään hysteriasta.
Selkeästi siis kaksi leffaa samalle illalle liikaa, muutenkin kun tapana on tehdä pään sisällä kärpäsistä härkäsiä. Sen lisäks että pelkään ukkosta, taidan nyt pelätä ilotulituksiakin. Onneks vuodenvaihteeseen on vielä aikaa..