Sitten kun on loma, teen sitä ja sitten kun on loma, teen tätä. Ja yhtäkkiä huomaankin ettei suunnitelmat kuulostakaan hyviltä, teen uudet ja kumminkin loppuen lopuks oon keskellä yötä matkalla Ouluun. Fiilistellen monta (pitkää...) tuntia asuntovaunussa, saapuen epäinhimilliseen aikaan perille. Neljä päivää Kettua ja koiruuksia. Pitkiä ja vähän lyhyempiä lenkkejä. Leffoja ja kirjoja, kirjoja ja leffoja.
Uskottelin niin itelleni kuin V:llekin että oon ohikulkumatkalla, kun lähden Oulusta Lahteen. Jos pilkkua viilataan ja karttaa katsotaan, niin olinkin, ja siinäkös hyvä syy poiketa. Vajaa vuorokausi haleja, pusuja ja läheisyyttä. Hämmentyneitä fiiliksiä ja toiveita ett aika pysähtyis.
Vaan V:llä kutsui työt ja mulla koti. Pari päivää vietän kotosalla asioita (lähinnä oppisopimusmahdollisuuksia) selvitellen ennen kun lähen viettään pitkää viikonloppua äitille. Autolla pitäis päästä ajeleen, kummityttöä ois kiva nähä ja leffaan menosta oli äipän kaa puhetta. Kattoo nyt, todennäköisempää on että saunotaan ja möllötetään kotona-niin kun aina tähänkin asti. Eikä siinä mitään vikaa oo, hyvä ottaa vähän rennommin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti