Olin viikonloppuna Valkeakoskella henkisen tuen koulutuksessa. Kouluttaja käytti mun mielestä hienoo vertausta muistojen "tunkiosta"/kompostista; välillä on käänneltävä asioita ympäri ja poistettava maatumattomia muovinpalasia välistä, jotta asia etenee. Kompostissakin kaikki maatuu hitaammin, jos sitä ei välillä käy möyhimässä. Aika vaikea selittää... Siinä sitten kaks päivää möyhittiin sitä omaa mieltä ja mieleen palas paljon asioita jotka olin jo unohtanut. Kummitädin ja mummon kuolemat, pelko äidin kuolemasta. Koulukiusaamiset, tuttujen itsemurhat. Omat itsetuhoiset ajat, se miten joskus suunnittelin toteuttavani poislähtöni.
Toinen kurssin kahdesta kouluttajasta toimii kuraattorina eräässä kunnassa ja kertoi omista käytännöistään. Hänen työhuoneestaa löytyy paperia ja kyniä sekä legoja, jotta juttelemaan tulevat ihmiset voivat näperrellä samalla kun kertovat mietteistään. Hän lähtee oppilaan kanssa vaikka lenkille kesken koulupäivän, jos tämän on sillä tavoin helpompi puhua. Ja kun joku tulee kysymään aikaa jutellakseen, hän yrittää sitä heti järjestää-sillä nuoret elävät hetkessä. Paha mieli ei ole enään välttämättä viikon päästä ja asiat unohdetaan käsittelemättä. Ei mulla oo ikinä ollu tuollasta ihmistä! Kuraattorilla ja psykologilla käymiset on aina jääny lyhyeen, kun vastassa on ollu kuivakka rouva lehtiönsä kanssa, tuolit siinä vastatusten.
Kieltämättä olin aika rikki, henkisesti, kun sunnuntaina kotiin pääsin. Eilen en menny kouluun sen takia, tarvitsin aikaa tehdä kivoja asioita. Niitä arkisia asioita joilla saan mieleni taas tasapainoon ja tunkiolle kuuluvat asiat takaisin sinne. Pesin pyykkiä, askartelin ystävänpäiväkortit, lakkasin kynnet, siivosin ja vietin illan Ässällä elokuvan parissa. Yöllä kotiin palattua viestittelin vielä pari tuntia erään uuden ystävän kaa josta kerron kohta omassa postauksessa.
Tänä aamuna olo oli suorastaan kuvottava. Illalla juodut kahvit aiheutti närästystä ja nukahdinkin pian uudestaan herätyskellon sammutettuani. Nukuin tunnin, pakotin itteni syömään pari leipää ja palasin sänkyyn, nukkuun. About tunti unta lisää ja olin jo auttamattomasti myöhässä koulusta. Iltapäivän atk-tunneille oisin ehtiny, mutta voin ihan hyvin facebookata neljä tuntia kotonakin.
Juuri tuli tieto, että huomenna on jo valmiiks vähistä tunneista peruttu osa opettajan sairastumisen takia joten mulla ois ainoastaan matikkaan 12.30-14.00. Ja arvata saattaa kuinka kiinnostunut oon. Putosin kärryiltä jo jokunen tunti sitten ja tiedän pääseväni kokeesta läpi niillä tiedoilla mitä osaan, poissaoloista ei se maikka välitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti