Leirillä ei oikein ikinä tuu nukuttua kunnolla/paljoa ja mua ainakin pidemmän päälle se "pakkososiaalisuus" ahdistaa. Siispä eilenkin luokan leiriltä kotiuduttua olin tyytyväinen hiljaisuuteen, rauhaan jossa sain tehdä omia juttuja omaan tahtiin. Tässä tapauksessa siis toisin sanoen koneelle istumaan, kunnes tuli taas kiire. Bussipysäkille juostessa päähän iski ajatus etten muuten tainnut ottaa kotiavainta mukaan-ja reppuun vilkaistua näin oli.
Ensimmäinen kerta sen puolen toista vuoden aikana mitä oon Lahdessa oon asunu. Ja tasan tarkkaan tiesin avainten olevan kotona siinä omalla paikallaan, eteisen naulakossa mihin olin ne leiriltä kotiutuessa laittanu. Vara-avaimia löytyy onneks useampikin naapurustosta joten ei kun soitteleen kuka on kotona yheksän aikaan kun kotiudun tanssista. Ässä lupasi olla.
Illan jo pimennettyä sitten kipitin Ässälle ja piti juoda kupillinen mustaa kahviakin siinä kohteliaisuutta. Kympin aikaan Ässä tuli päästään mut kotiin ja voi sitä kirosanalitanian määrää mikä pään valtas kun avaimet ei sittenkään ollu siinä naulakossa. Mihin ne on voinu jäädä, missä oon viimeks ne nähny? Miten pääsen sunnuntaina kotiin, kun en kehtais taas Ässää vaivata-sanottuani hänelle että omat avaimet on kotona tallessa?
Ulkovaatteet riisuttua joku pään sisäinen ääni käski katsoa reppuun-ja mikäs muu siellä olikaan kun tuo sateenkaarenkirjava nauha avaimineen. Ollut koko ajan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti