R.I.P Aatu, 7/2009-4/2011

Mä sain mun gerbiilit, Miskan ja Aatun, kun mä alotin 2009 syksyllä lukion Forssassa. Kävin eläinkaupassa kattelemassa minkä värisiä haluisin ja lopulta lähettiin niitä iskän kanssa hakeen. Liikkeeseen oli tullu aivan ihana beige-valkoinen (Argente) yksilö mihin mä ihastuin. Veljekset piti tietenkin ostaa ja niinpä myös hiekanruskea (Agout) Miska löysi meiltä kodin. Viime syksynä mun muuttaessa opiskelun takia takasin Hämeenlinnaan, gerbut jäi iskän hoivaan mitä mä aluks jännäsin. Hyvin se lopultakin suju ja iskä tais jopa kiintyä mun pieniin siimahäntiin vaikka aluks kammoksu niitä useimpien muitten tavoin.
Viime lauantaina mä menin sit taas käymään Forssassa ja koska Aatu oli aina veljeksistä hiljasempi, en tajunnu heti ihmetellä miksei se tullu heti moikkaan mua. Ihmetykset heräs vasta sunnuntai-iltana. Nostin Miskan pois terraariosta ja aloin varovasti nosteleen mökkejä yms. pois missä vaiheessa Aatukin tuli viimeistään kattomaan mitä tapahtuu-vaan ei tällä kertaa. Tyhjensin koko terraarion ja aloin ettimään kultapojuani. Aavistin jo siinä vaiheessa Aatun olevan kuollut, mutt aikamoinen shokki se silti oli kun tökkäsin sormeni elottomaan ruumiiseen. Aatulla oli pieniä haavoja hännäntöpössä ja päässä, ilmeisesti oli tapelleet Miskan kaa (taas). Alkukeväästä rakennettiin iskän kaa terraarioon väliseinä, minkä tarkotuksena oli estää pahimmat tappelut, mutt mä poistin sen muutama viikko sitten kun tilanne näytti rauhottuneen. Iskällä ei ois ollu kauhee vaiva laittaa sitä takasin, aikaa ois kulunu tuskin viittä minuuttia ja sillä tavoin mun Aatu saattais elää yhä...

Aatu ja uusi koti syksyllä 2009

Yhteiskuva veljeksistä

Aatu muutaman kuukauden ikäisenä-ja hännällisenä

Sieltä se rakas kurkkii :)

Viimeiseksi jäänyt yhteiskuva, maaliskuu 2011

"Kunnes näkee valon käytävän päässä
Mut hei, me ollaan kaikki vaan käymässä täällä..."

Aste-Takaisin