"Sillon ku taivas ja mieli on mustana
Sillon ku et saa ainuttakaan ajatust kasaan
Ku pilvilinnat kaadetaan ja kuplat puhkastaan..."
Aste: Odota aamuun
Tasan vuosi sitten, 10.1.2010, mun aivan ihana seurustelukumppani jätti mut. Se oli mun siihen mennessä paras suhde, luottamus synty vähitellen eikä meiän yhteiset kaveritkaan ihmetelly kun lopulta alettiin seurusteleen-päinvastoin, niistä yks järjesti meiät sille yökylään joululomalla kaheks yöks ja ne oli mun elämän kaks parhainta yötä tähän mennessä-vaikka me ei ees mitään erikoista tehty. Ensimmäisen yön mä vaan valvoin Juben vieressä ja kattelin kuuta, kun en osannu nukkuu toisen tuhistessa vieressä. Toisena yönä Jube yritti vähä jotain, mutt kyllästy aika pian kun en oikein lämmenny sille. Mietin vaan meiän viiden vuoden ikäeroo, mä oli sakkolihaa sille-ihan kirjaimellisesti. Sillon kymmenes päivä Jube tuli hakeen mua ja ajeltiin sen punasella pakulla Iittalan Shellille ja siin kahvittelun lomassa jätkä pamautti ettei meiän suhde oikein toimi ja ett voidaan kyll olla erosta huolimatta kavereita. Iittalasta Jube vei mut bussille, olin tulossa Forssaan ja mä itkin van koko sen illan. Vaikka erosta yli pääseminen vei aikaa, nykyään mä muistelen Jubee tosi vähän-johtuu varmaan osittain siitä mitä oon kuullu kavereilta sen puuhista ja Elomessuilla näin se jonkun naisen ja pienen lapsen kaa.
Nyt, tasan vuosi tosta, mun ensimmäinen tyttöystävä jätti mut. Ensimmäistä kertaa mä sain vastakaikua mun tunteille ja uskalsin ottaa riskejä olemalla oma itteni ja mitä mä saan palkaks... Hyviä muistoja... Muistan toivottavasti ikuisesti sen kun oltiin Emman kaa 6.1 leffassa, käytiin kattoon Love and other drugs, ja siel pimeessä tiesin ettei kukaan arvostele meitä ja uskalsin viimein ottaa kädestä kii. No joo, tiedetään, oon vähän outo! Seuraavana päivänä olin huonolla tuulella koulussa, mutt mun päivän pelastamiseen ei tarvittu, kun Emman näkeminen ja se ett käveltiin käsi kädessä koulun pihalla missä kaikki varmasti näki ett me ollaan yhessä. Meillä oli kumminkin eri mittaset ruokikset ja piti sanoo taas heippa vähäks aikaa-siinä vaiheessa meiän ois pitäny pussata mutt mulla meni pupu pöksyyn... Tiesin eilen kun Emmalta tuli viesti ett se haluu nähä, ett nyt se menoa taas. Yöunethan siinä katos ja sit kun on väsyny, itkettää entistä enemmän...
Mä toivon ett nään Juben joskus ja ett voidaan olla Emman kaa viel kavereita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti