Eräänä unta odotellessa, tajusin tarvitsevani elämääni kaks ihmistä. Kuuntelijan ja kysyjän. Ensimmäisen tehtävänä on olla hiljaa läsnä, antaa tilaa kertoa asioista mutta kuunnella sitäkin tarkemmin sillon kun haluun niistä kertoo. Kysyjän tehtävänä taas olis kysyä niitä kuulumisia (sillon kun en automaattisesti kerro) ja olla tyytymättä pelkkään
ihan hyvää-vastaukseen.
Miksei kuuntelija ja kysyjä vois olla yhdessäkin, yksi todella hyvä ystävä, mutta ei nyt liikoja aleta vaatiin...
|
Kuva: Google |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti