Paluu menneisyyteen

Sä sanoit kyllä tietäväsi
Miltä minusta tuntuu nyt
On suakin kolhinut elämäsi
Ja muistat illat nuo itketyt
Mutta tiedät vain itkusi omat,
Muistot haalenneet, hahmottomat,
Etkä tulla voi öihini yksinäisiin
Siis älä ikinä sano niin

Et tiedä miltä minusta tuntuu.

Mitä kaikkea koettiin

Et päässyt hetkiin kaikein pimeimpiin

Et tiedä miltä minusta tuntuu,

Et tiedä tietä menneisiin

Et elänyt kanssamme päivääkään

Siis älä ikinä sano niin

Sä sanoit että entisestä

Ote pakko on irrottaa

Ja vaikka sattuukin sydämestä,

En samoin voi jatkaa kauempaa

Mutta sinä et olekaan minä,

Koet surut vain, ikävinä

Ne ei suista sua tunteisiin musertaviin

Siis älä ikinä sano niin

Joskus tossa kolmisen viikkoo sitten, löysin facebookista ihmisen johon tutustuin 2008. Sillon oltiin nuortenleirillä, käytiin leffassa jne. mutta jossain vaiheessa yhteydenpito vaan jäi. Ehkä polut vaan vei erilleen... Alettiin kumminkin nyt pitää yhteyttä uudestaan ja mä ainakin oon yllättäny kuinka samankaltaisia asioita meille on tapahtunu tän n. viiden vuoden aikana. Ja kuinka paljon sitä onkaan kasvanu näiden muutaman vuoden aikana.
Vastaavien kokemusten takia juttua riitti, viestejä lensi useita kymmeniä päivässä suuntaan ja toiseen. Luonnollisesti jossain vaiheessa, hyvin synkatessa, mä ainakin alan miettiin tulevaisuutta ko. henkilön kanssa. Ei nyt heti vaan sitten kun se tuntuu hyvältä. Kummankin on opittava ensin irrottamaan menneisyydestä.
Viikko sitten nähtiin tän henkilön kanssa, aikataulujen tiukkuuden vuoks päädyttiin ett hän tulee mun luo yöksi Lahteen. Ei tiedä mitä odotin, kaikki meni hyvin, mutta sen jälkeen ei ole joku ollut enään entisellään. En sano että oltais menty jonkun kummallisen kaveruusrajan yli, mutta en vaan koe enään tarvetta kertoa asioista toiselle.
Mun kalenteri on yleisesti aika täynnä, turhaudun ollessani liian paljon yksin (ajatusteni kanssa) kotosalla, mutta oon huomannu että tarvittaessa kyllä menojen lomassa löyty aikaa pitää yhteyttä-jos sitä oikeasti haluaa. Nyt valehtelen itelleni, ja ehkä toisellekin, että on ollu vaan niin kiireistä ettei oo ehtiny viestitteleen. Ja kun aikaa on, en tiedä mitä sanoa. Kaikki tuntuu olevan sanottu.