Anna aikaa ajatuksille

"Sylikkäin" eli kuta kuinkin näin...

Viikonloppuna tosiaan olin tosiaan Valkeakoskella leireilemässä ja täysin tuntemattomasta joukosta löysin V:n. Ihmisen jonka kanssa tuntui että ollaan tunnettu aina-vaikka ollaan oltu samassa paikassa vasta muutama tunti. Ensimmäisenä iltana meidät löydettiin jo "sylikkäin", kuuntelemassa iltasatua josta tosin ei kumpikaan enään muista mitään. Keskityttiin vaan oleen siinä hetkessä, siinä ihanassa tunteessa mikä syntyy kun toinen on ihan lähellä. 

Kuinka vaikea onkaan olla kun ite haluaa olla toisen lähellä, mutta ei tiedä mitä se ajattelee! Kolmeen päivään mahtu paljon tahattomia ja tarkoituksellisia, pieniä varovaisia juttuja. Viime yönä Ässältä kotiuduttua mun piti vaan pikasesti vastata V:n laittamaan viestiin, mutta havahduttiinkin kahen aikaan siihen, ett ois ehkä ihan hyvä mennä nukkuun. Parissa tunnissa oltiin melkein hetki hetkeltä käyty leiri läpi ja mä sain ilokseni huomata, että yhtä lailla V oli miettiny mitä mä mietin, mikä on soveliasta.

Niin kun vähän epäilinkin, V tapailee jotain tyyppiä enkä tiedä mitä nyt tapahtuu. Keskustelu varmasti jatkuu jossain vaiheessa, kenties jo tänä iltana, ja jatkossa tullaan varmasti vähintään leireillä näkeen. Enköhän mä jossain vaiheessa tee tikusta asiaa ja lähde käymään Porissa...