2/100

Satasen haaste on edennyt jo toiseen osaan, vaatekaappiin. Vaatteet joita en käytä, jotka eivät sovi tai joita en muuten vaan oo käyttäny/aiokaan käyttää on nyt valokuvattu ja nostettu esille mm. facebook-kirppareille. Mitään hintaa ei pukineilla ole, tärkeintä ois vaan päästä eroon niistä. Nyt ne on siirretty väliaikaisesti varastoon, mutta viimeistään kesäloman koittaessa jäljelle jääneet toimitan vaatekeräykseen.

Ja tietenkin noin sataselle on kaappiin tullu täytettäkin. Lähinnä alusvaatteita,...

Kuka sanoin että askel painaa jo, olen kevyt kuin sudenkorento

Laihtuminen vain jatkuu. Kyse ei liene mistään syömishäiriöistä, viisi ateriaa kun päivän varrella menee naposteluineen, eikä ole mitään tarvetta esim. halailla vessanpönttöä syömisen jälkeen. Joku viisaampi sanoi aiemmin, että työnteko laihduttaa vaan eipä sekään lohduta, kun työt on loppunu yli kuukaus sitte. Välissä oli joulut ja kaikki,...
Vasta nyt oon alkanu panostaan liikuntaan, viime viikolla aloitin kauan haaveilemani tanssin ja koulumatkojen lisäks tulee lähdettyä lenkille useammankin kerran viikossa. Uimahalli pysyy kerran kuussa tuttuna. Loogisesti siis paino tippuu edelleen, mutta tällä kertaa teenkin jotain sen eteen.
Oli mitä oli, vaaka saa nyt hetkeks aikoo unohtua ja keskityn vaan siihen fiilikseen minkä liikunnasta saan. Oon kyllä asettanu laihtumiselle tietyn rajan, minkä jälkeen se menee jo liiallisen puolelle-ja jos sinne saakka mennään, soitan terkalle. Yksinkertaista.

Onnea on...kuivamuonavarasto

Me tehtiin tänään koulussa harjoitus, jossa parista toisen piti laittaa silmät kiinni ja toisen osapuolen koskettaa tätä hellästi esim. olkapäähän. Silmät kiinni olevat piti aistia lähestyvä kosketus ja väistää. Yksinkertaista-tai niin sitä ainakin luulis. Silmät kiinni en tienny yhtään mistä suunnasta kosketus tulee ja mihin kohtaan kehoo. Vaikka koskettajana oli yks mun parhaista ystävistä, en voinu mitään kyynelille jotka alko valuun mun silmistä. En halunnu enään, mutta en pystyny myöskään sanoon sitä ääneen.
Melkein ainakin hyvä aasinsilta päivän kokkailu aiheeseen. Näin viikon alkaessa olis pitäny käydä kaupassa, mutta mä väsähdän aina itkettyäni. Kuivamuonavarastosta onneks löytyi tarvikkeita kunnon ateriaan sekä makeisiin jälkiruokiin.

Spagettia ja tomaattikastiketta ja jälkiruuaks kaksia eri leivonnaisia...

Jos joku omilleen muuttoa suunnitteleva tai jo omillaan asuva miettii mikä ihme on kuivamuonavarasto, niin sillä nimellä kutsun kaappia jossa säilytän pitkään säilyviä elintarvikkeita. Varasto täytetään, kun on rahaa ja kun ei oo rahaa, voi sieltä syödä pöperöitä. Täynnä kaappi harvoin on mutta jos olis niin sieltä löytyis kaikki seuraavat tuotteet;

muro- tai myslipaketti

kaakaojauhepaketti

teetä

kahvipaketti

näkkileipää

keksipaketti

lasagneaineksia (siis niitä paketteja missä on levyt ja kastikeainekset)

italianpatapussi

riisiä

makaroonia

kaurahiutaleita

sokeria 

mausteita

nuudeleita

hunajaa

vehnäjauhoja

perunajauhoja

ruskeakastike-pusseja

tomusokeria

hernekeitto

tonnikalaa öljyssä x2

ananasmurskaa x2

ananaspaloja x2

ananasrenkaita x2

pilttejä 

papukastike

tomaattikastike
jne.

Nyt lähti tukka!

Satunnaisesti sitä tulee mieleen joku idea, mikä on toteutettu ihan just saman tien. Tai ainakin mahdollisimman pian. Niin kävi eilenkin. Istuin junassa matkalla kotiin ja päätin että haluan siilin. Siis en lemmikiks vaan päähän. Pari viestiä ja muutamaa tuntia myöhemmin sellanen sitten olikin.

Tässä vajaan vuorokauden aikana on keksiny useammankin selityksen kysymykseen Miksi teit sen?
1. Sisko teki jokunen vuosi samoin ja ehkä ohimennen vitsillä heitti etten mä, silloin vielä pitkähiuksisena blondina, uskaltais ikinä tehdä samoin. Voipi olla, että tuosta sanomisesta ja sen paikkansa pitävyydestä saadaankin seuraava aihe tappelulle...
2. Mietin pitkään pidennysten ja siilin välillä. Siili tuli halvemmaks-eikä vaadi niin paljon hoitoa.
3. Haluan oman hiusvärini takasin, oli se nykyään mikä hyvänsä. Täysin kaljua en kumminkaan halunnu-oisin varmaan siinä vaiheessa saanu shokin itekin. Tää saa nyt hetken, muutaman kuukauden kasvaa jonka jälkeen lyhentäessä on tukka jo oman värinen. Ja siitä se saa sitten alkaa kasvaan takas. Mikäli peilikuva ei ala miellyttään silmää poikamaisuudellaan, tiedossa on vuosi tai pari erilaisissa hatuissa kulkemista.
4. Hiusten sanotaan kasvavan leikkaamisen jälkeen vahvempina ja tuuheempina takas ja mun hiuslaadussa moinen muutos ois ihan suotavaa. Yli olkapäiden mennessä hiukset alkaa hapsottuun.
5. En oo/ollu mikään hyvä laittaa hiuksia. Kun ne vaan sai ponnarille, niin sitten ne oli aina ponnarilla. Ei kiva.
6. Opiskelijana pitää säästää kaikesta mistä pystyy? Eli tässä tapauksessa shampoo- ja hoitoainekuluissa? :P

Koulupäivän siis sain nauttia ihmisten peittelemättömistä reaktioista, kun aikansa pyydettyään se pio lähti päästä. Eniten oon yllättyny siitä, että muutama jopa sanoi moisen tyylin sopivan mulle. Sopi heidän mielestä kuinka hyvin tahansa, pitkät (=pidemmät) hiukset tekevät kyllä paluun aikanaan.

Päivän tietotekniikat

Alkuperäinen kuva...

...ja lopullinen kuva

Sellaista meillä siis tänään atk-tunnilla. Hienoa jälkeähän (hienompaakin kun tuo) sitä saa kun viitsii panostaa, mutta mietinpähän vaan tulevana nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajana miks ihmeessä meiän tarvii osata muokata kuvia. Tässä parin päivän aikana ollaan mm. opittu kloonaamaan asioita valokuvasta toiseen, eli esimerkiks jonkun kasvot kuvaan jossa hän ei oikeesti oo. Kuvittelisin sen olevan ennemmin asia, johon työssä joutuu puuttumaan kuin taito joka on itselle aivan välttämätön...

Eilen juttelin oikeesti pitkästä aikaa yhen miespuolisen kaverin kaa facessa ja sovittiin näkevämme viikonloppuna, kun muutenkin oon taas Hämeenlinnan suunnalla. Leffailua ja jotain alkoholipitoista kuulosti mukavalta suunnitelmalta, kuvittelisin sen olevan sitä "omaa" aikaa mitä tarviin. Johtuen kyseisen henkilön kanssa keskustelemisesta ja ko. pyynnöstä, aloin ihan oikeesti miettiin onko mun tän hetkisessä suhteessa mitään järkeä. Meillä synkkaa hyvin, ok, mutta silti. Ikäeromme ei oo suotava ja jotenkin koen oloni kahlituks. Niin toisaalta typerää kun se onkin, mä haluun olla vielä teini ja sählätä. Tehdä virheitä-ja oppia niistä.

Suhdeajatukset jääköön taka-alalle, kun tänään aion saada jotain aikasekskin. Tai oikeastaan oon saanu jo, nimittäin kaverin innottamana ilmottautu tanssikurssille mikä siis alkaa tänään. Innolla odotan! Tosta kohta jotain sapuskaa naamaan ja treenikamat valmiiks... Jos tunti on yhtään sitä mitä odotan, ens yönä tuskin tarvii unettomana valvoo.

Hyvinvointivaltio?

Veljen vaimo oli linkittäny facebookkiin Jussi Kolehmaisen tekstin, siitä miten hän oli ensin itse päätellyt pienellä pojallaan olevan korvatulehdusta ja tämän tarvitsevan antibioottikuurin. Lääkäriin mentiin-vaan eipä se lääkityksen saaminen ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Viimeistään tuo teksti, kirjoitus oikeasta elämästä, pysäyttää ajatteleen millainen hyvinvointivaltio tää Suomi oikein on. Perusterveydenhuolto luvataan kaikille-mutt millä hinnalla?

Aloin sitten miettiin miten meiän kouluterveydenhoito toimii... Koulusta saa olla max. 3pv pois ilman lääkärin todistusta ja lääkärille pääsee terveydenhoitajan kautta. Terveydenhoitajalle pääsääntöisesti kahden viikon jono jonka jälkeen n. viikon jonotus lääkäriin. "Hyvin" siis toimii, kolmessa viikossa ehtii parantuakin jo. Ja kuinka ollakaan, ihan vain piruuttaan ovat rakentaneet Mehiläisen samaan rakennukseen missä koulu on. Jos mulla on mahdollisuus ilmaiseen terveydenhuoltoon, niin en maksa yhdestä vartin lääkärikäynnistä viittäkymppiä! Jos ei oo aivan pakko-ja sitä pakkoa ei oo viel ainakaan ollu. Helpompi tehdä kaikki sen eteen, että pysyy terveenä.

Lupauksia, lupauksia

Love
Uutena vuotena huulilta pääsi puoliks vahingossa lupaus löytää rakkaus rinnalle tänä vuonna. Ja kuten edellisestä postauksesta saattaa lukea, jotain sen suuntaista jo on löytynytkin.
Kavereille yritän muistaa sanoa kuinka tärkeitä he ovat. Kuinka hienoa on että on ihmisiä joille voi puhua mistä vaan, ihmisiä joille voi soittaa että nyt nähdään ilman syytä. Ihmisiä joiden kanssa voi nauraa vedet silmissä ja pysyvät elämässä sillon kun kaikki muu tuntuu katoavan.
Tietenkin myös perhe on tärkee, mutt jotenkin heidän (meidän?) välistä rakkautta pitää itsestään selvyytenä. Liian harvoin tulee oikeasti, suoraan sanottua kuinka rakkaita vanhemmat ja sisarukset on. Siinäkin on tavoitetta tälle vuodelle...

Beauty
No, hyvä ettei tänäkään vuonna tarvi ruma olla :P Syksyllä huomasin kuinka paljon oikeesti tekee niinkin yksinkertaset asiat kun ahkera vedenjuominen ja lenkkeily. Mitään hirveen pitkiä ja raskaita lenkkejä ei tarvi tehä vaan lähtee ulos vähän käveleen, kun se tuntuu hyvältä. Ja kävellä just sen matkaa kun tuntuu hyvälle. Luonnollisuutta pidän kauniina joten tuskin esim. tänä vuonna alan meikkaan sen enempää mitä ennenkään...

Experience
Kokemuksia, elämyksiä, rutiineja,... Tarviiko tätä edes kummemmin selitellä? Tässäkin vuodessa on vielä reilu 300 päivää jäljellä joten varmasti ehtii sattua ja tapahtua paljon kaikenlaista. Sitä innolla odottaen :)

Ennustuksia kuluvalle vuodelle. Miltä näyttää? =)

Ja kuinkas sitten kävikään

"Vie yhden minuutin ihastua johonkuhun, 

tunti pitää jostakin 

ja yhden päivän rakastua johonkuhun, 

mutta vie koko eliniän unohtaa joku."

En muista keneltä noin hienon lainauksen joskus otin facebook-profiiliini. En tosin muista, että se olis sillon ollu ajankohtainen, kuulosti vaan hienolle. Loppuen lopuks asia taitaa olla noin; kun se oikea ihminen elämään löytyy niin ei tarvi paljon miettiä.

Uv:na tuli sanottua, niin sanotusti luvattua, että tänä vuonna yritän löytää rakkauden rinnalle. En tiiä onko valinta oikein, mutta tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Ja Ketun kanssa puhuttiin, että vaikka muut sanois mitä niin mä taidan tehä aina vaan kiusallanikin toisin. Mun on saatava tehdä ite omat virheeni-siis ylipäänsä elämässä.

Kun kumpikaan ei oikein ole varma mitä tää on, voiko tätä varsinaisesti seurusteluks sanoo, tulee apuun facebookin suhdevaihtoehdot. Ei ole sinkku, ei leski eikä eronnut. Tuskin tämä nyt avoinkaan suhde on ja asumusero nyt vasta metsään meneekin. Kihloissa ei olla eikä naimisissakaan. Jäljelle jäi siis jotain vaikeasti selitettävää...

1/100

x102

Satasen haaste lähti käyntiin siitä helpoimmasta; facebook-kavereista. Aloittaessa siis facebook-kavereita oli 202 ja nyt niitä on sata. Entiset rippilapset sai lähtee ensimmäisenä, samoin kaverien poikaystävät ja mun sisarpuolten sisarpuolet. Muutama kymmenen puuttu siinä vaiheessa enään tavoitteesta eikä niitäkään tarvinu kauaa miettiä. En usko, että ylipäänsä kukaan kenet poistin, tajuaa sitä vähään aikaan-ja ymmärtävät syyt sen jälkeen.

Nyt kauppaan jonka jälkeen saavat vaatteet kyytiä...

Taas se vuosi vaihtui

Monien muiden tapaan myös mä suuntasin vuoden vaihtumista odottelemaan baarin puolelle. Vaikka muuten fiilis oli korkealla, ei uusivuosi tuntunut siltä itseltään. Kaveri oli jo edellisenä päivänä päättäny että mulle pitää löytää seuraa uudeks vuodeks. Kivahan se olis, mutta en tykkää tuollaisesta painostuksesta. Jotain silmäpeliä oli erään miekkosen kanssa, mutta siihen se mun osalta jäi. Tuo tyyppi lähti aika nopeasti sen jälkeen. Illan kuluessa meiän seuraan sitten liittyi eräs nuori mies seurueineen ja jokusen tunnin päästä löysin itseni ja hänet hyvinkin läheisissä tunnelmissa viereisessä yökerhossa. Paikka ei ollu mun alkuperäsen seuran mieleen ja sanoinkin kyllä pärjääväni, mikäli hän lähtis kotiin. Niinhän siinä sitten kävi.
Pilkku tuli aika lailla taas yllättäen ja suunnattiin miekkosen luo. Matkalla kumminkin molemmat tuli toisiin ajatuksiin ja mä löysin itteni eksyksistä, räntäsateesta, miettimässä mitä helvettiä nyt teen. Pari puhelua myöhemmin löyty katto pään päälle viereiseltä paikkakunnalta, joten rautatieasemaa ettiin. Muutaman mutkan jälkeen se löytykin ja venailin asemalla sellasen 45 min aamun ensimmäistä junaa. Tässä vaiheessa seuraan lyöttäyty pari lähempänä neljää kymmentä olevaa mieshenkilöä ja matka sujukin nopsasti heidän kaa jutellessa niitä näitä. Kaveri tuli asemalla vastaan poikakaverinsa, mutta hupsista keikkaa. Liikenteessä oli myös poliisit jotka otti kuskin talteen. Poikakaverin kaa sitte käveltiin joku 10 km kämpälle ja siinä aamukaheksan aikaan aamulla kömmin lopultakin nukkuun.
Kolmen aikaan pakotin itteni ylös ja samalla potkin myös jossain vaiheessa poliisiasemalta kotiutuneenkin kaverin ylös. Mun tavarat oli jääny toisaalle ja koska tiesin, ettei yökerhosta kotiin lähteny kaveri ollu mielissään käytöksestäni, halusin ne nopeasti pois sieltä. "Aamupalan" jälkeen kortiton kaveri sitten lähti heittään mua asemalle-ja matkalla, traktoria väistettyä, löydettiin auto ojasta. Siinä vaiheessa alko jo naurukin loppuun... Apua kumminkin saatiin ja pääsin asemalle selvitteleen miten ne junat oikeestaan nyt sit kulkeekaan. Tavaratkin sain ja joskus puol yheksän jälkeen pääsin lopultakin omaan kotiin.
Että sellanen uusvuos. Vaikka monta suunnittelematonta mutkaa matkaan mahtuikin ja ehkä olis ollu turvallisempaa jäädä vaikka kotiinkin, niin en kadu mitään.