Koliikkivauva tuli taloon

Viimeiset pari kuukautta on mennyt aikamoisessa sumussa, en edes muista aina mikä viikonpäivä on... Jo senkin takia, että arki on aika vilkasta 2,5v taaperon ja vauvan kanssa, on vauva tuonut koliikkisuudellaan omat haasteensa. Koliikin oireet, tuntikausien itkeminen ja päiväunettomuus, alkoi 2-3 viikon iässä. Pahimpina aikoina päiväunet ovat olleet n. 3x5min ja huutoa kuunneltu arviolta 10h/vrk. Osittain entistä raskaammaksi huudon kestämisestä on tehnyt se, että iltahuuto on voinut kestää viisi-kuusikin tuntia ennen nukahtamista-ja koko ajan on ollut huolehdittava, että esikoinen saisi nukuttua. En suoraan sanottuna tiedä miten olisin näistä viikoista ja kuukausista selvinnyt, mikäli Setämies ei olisi ollut ensin kolmea viikkoa isyyslomalla ja nyttemmin neljää viikkoa kesälomalla.

Kuvakaappaus Väestöliiton julkaisemasta Itkuinen vauva ja koliikki-oppaasta. Pahimmillaan 10-11 kohtaa näistä oli meidän arkea.

Jostain luin, että koliikin pahin "piikki" ajoittuu 6-8vk iän kohdalle. Nyt meidän vauva on reilu kaksi kuukautta ja näyttäisikin, että pahin on ohi. Iltahuudoista ollaan päästy oikeastaan kokonaan, mutta päiviin mahtuu edelleen huutoa n. 3-4h. Vauva on alkanut hymyilemään, seurustelemaan ja selkeästi kiinnostumaan leluista. Päiväunille rauhoittuminen on edelleen haaste, mutta Manduca on muodostunut suureksi avuksi.
Huomenna alkaa "erilainen" arki, kun Setämies palaa töihin ja päivät on pärjättävä tyttöjen kesken. Menee varmasti jokunen päivä, ehkä jokunen viikkokin, että löydetään meille sopivat rutiinit ja saadaan arki soljumaan kivasti. Tänään kumminkin vielä nautitaan viimeisestä yhteisestä kesälomapäivästä grillaillen ja puistoillen, sääkin kun näyttää suosivan.