Musta on tän vuoden aikana tullu huomattavsti itsevarmempi ja tohtisin jopa sanoa, että tasapainoisempi. Uskallan ilmaista oman, jopa eriävän, mielipiteeni tarpeen tullen ja uskallan avoimemmin näyttää tunteeni kaikkia läheisiä kohtaan. Uskallan puhua perheelle asioista, joista en ehkä olisi voinut kuvitellakaaan keskustelevani ja oon löytäny muutamia uusia mukavia juttuja omaan arkeen. Oon lakannut murehtimasta liikaa huomisesta.
Osasyynä tähän on varmasti ollut Setämiehen kanssa helmikuusta lähtien säännöllisesti vietetyt viikonloput. Saan kaipaamaani läheisyyttä enkä ollenkaan pahastu siitä käänteestä mikä meidän suhteessa on tän kuluneen syksyn aikana tapahtunut. En pahastu, että nykyään tapaillaan sillä asenteella josko parisuhde aikanaan ns. ottais tuulta purjeisiinsa.
Kuva: Google |
Vuoden päästä...suunnitelmat on auki, sillä ne riippuu osin muista ihmisistä ja osin omasta motivoitumisesta. Jos ensi vuoden marraskuussa hyvää isänpäivää ei saa vielä toivottaa (odotetun) esikoisen isälle, toivon mukaan oon motivoitunut jatkamaan lukio-opintoni loppuun tai saanut koulutusta vastaavaa työtä nuorten parissa. Kenties molempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti