Yhdentoista vuodenkaan jälkeen ei ole epäilystäkään ettenkö pystyis räppäämään levyn läpi mukana, etteikö sanat muistuisi mieleen takaraivon perukoilta. Vaikka välillä sen unohtaa ja esim. pukeutumisesta on hoppivivahteet jääny pois aikaa sit, "hoppi on ja pysyy mun sydämes aina".
Samoissa liikutuksen sekaisissa nostalgiafiiliksissä muistin eräänkin ala-asteen kykypäivän-joka oli niitä ainoita kertoja kun kuka tahansa saattoi kiivetä lavalle esiintymään ilman käsikirjoituksia jne. 90% esiintyjistä esitti covereita Pikku G:n biiseistä, heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti