Minä en

Koulun käytävällä, ahdasta ja ääntä

Opettajan uusi, kaunis sijainen

Jonka perään toiset huusi

Kun se kulki keinuen

Minä en

Minä en

Jumppatunnin jälkeen pukuhuoneen ilma sakea

Ja suihkuun jälkeen toisien

Kaakeleissa kaikui jutut joille nauroi jokainen

Minä en

Minä en

Me muutettiin -05 kesällä, vaihdoin koulua viimeiseksi ala-astevuodeksi. Alkaneella kuudennella luokalla mua alettiin kiusaamaan mitä kestikin likimain koko yläasteenkin läpi. Mä olin koulun ainoa joka käytti talvella toppahousuja, ainoita jotka käytti pyöräillessään kypärää. Tykkäsin fysiikasta ja ruotsista-mitä en tietenkään voinut ääneen sanoa. Liikuntatunneilla mikään laji ei tuntunut omalta enkä edelleenkään osaa esim. tehdä kuperkeikkaa. En saanut/uskaltanut tehdä mitään kiltin tytön roolista poikkeavaa, peläten koko ajan että kiusaaminen vaan yltyy (ja kenties muuttuu fyysiseksi). Mä olin se joka ei saanut sanoa muiden tapaan poikkipuolisia sanoja sijaisista, mä olin se joka ei pukuhuoneessa saanut nauraa muiden jutuille.

Iltaisin kun valui kaiken ylle peitto musta

Suojassaan mä odotin ja toivoin vapahdusta

Hiljaa naksui kello, nousi aamuyöhön usva

Jonka vaaletessa viimein nukahdin

Päättäjäisten aamu oli vilun valkoinen

Mut loppumaton kesä nousi ruohikosta sen

Rantaan lähti kaikki, jälkeen juhlien

Minä en

Minä en

Ehkä ymmärrettävästi olin helpottunut kun peruskoulu aikoinaan loppui, vannoin jättäväni kaupungin heti kun se vaan on mahdollista. Äippä ehkä ymmärsi nämä uhittelut hieman väärin-ja saman tien kevätjuhlasta kotiuduttuani suunnattiinkin mökille. Itkin pitkään salaa, mitä tahansa muuta peruskoulun päättymisen kunniaks kuin mökkeilyä! Olisin halunnut (niiden olemattomien) kavereiden kanssa viettämään rauhallisen railakasta iltaa, uhmassa juonut ehkä yhden siiderin ja paniikissa kiltisti kotiutunut kotiintuloaikana.

Töiden jälkeen isä meni piiloon lehden taakse

Vankka pöytä, vahaliina, vaiti ruokailtiin

Isä lähti ulos, sulki oven takanaan

Huokaisten

Huokaisten

Iltaisin kun valui kaiken ylle peitto musta

Suojassaan mä odotin ja toivoin vapahdusta

Hiljaa naksui kello, nousi aamuyöhön usva

Jonka vaaletessa viimein nukahdin (x2)

Täysin mun suunnitelmat ei peruskoulun jälkeen mennyt niin kun halusin, mutta sain kumminkin kaipaamani maiseman vaihdoksen muuttaessani iskälle ja aloittaessani lukio-opinnot. Uudessa kaupungissa kukaan ei tiennyt mun historiaa, sain aloittaa puhtaalta pöydältä ilman pelkoa että joku nurkan takana tumppaa tupakkansa mun huppariin tai haukkuu vielä kotipihassakin läskiksi. Uusi kaupunki ja kaverit sekä myöhemmin syksystä saamani gerbiilit vei suuren osan siitä energiasta mikä olisi pitänyt suunnata opintoihin. Suurin osa kursseista meni ihan hyvin, mutta kotiväki ei ymmärrettävästi ilahtunut niistä aina joukkoon mahtuvista hylsyistä. Iskä väsyi aikanaan sanomasta asiasta, huokaisi hoitamaan asiat yh-äidin kanssa.