Päiväreissu Hämeenlinnaan

Pääsiäisvapaiden alkuun olin sopinu erään työssäoppimispaikkaa koskevan haastattelun vanhoille kotikonnuille-ja samallaha sitä tuli pappaakin sitten sairaalassa käytyä katsomassa. Potilaan vointi oli huomattavasti parempi mitä viimeksi ja totta kai se vaikutti munkin mielialaan. Vierailu meni hyvin, jos ei ota huomioon paluun tehneitä selkäkipuja.
(Eilen terkalle puhuin asiasta ja se kirjoitti lähetteen sukupuolitautitesteihin. En ite epäile, että mitään sellaista on, mutta hyvähän testeissä on aika ajoin käydä. BT:kin lupas käydä-ihan ilman nikottelua mistä yllätyin positiivisesti.)
Yhden kouluprojektin tiimoilta tän päivän reissuun lähti mukaan kamera. Olennaisten kuvausten lisäks kotimatkalla jäin kuvaileen kiviaidan päällä kasvanutta sammalta. Heh, kuulostaa ehkä tyhmältä. Sammal kumminkin merkitsee mulle jotain entisaikaista. Vanhaa, yksinkertaista-ja pysyvää. Jos sammaleet ei yksinkertaisuudessaan olis pysäyttänyt, ei jälkimmäistä(kään) kuvaa olis.

Oon. Aivan. Rakastunut. Tähän.