Teini-iän tuskaa

Sinä kulkija kuustoista vuotias

Näen kyyneleet silmissäsi

Minä olla en voi sinun auttajas

Enkä edes sun ymmärtäjäsi

Mutta kuuntele mua, sulle kerron sen

Joskus itkee näin myös nelikymppinen

Sillä suoraan sanottuna, suurinpiirtein

Sellaista elämä on

Sinä kulkija kuustoista vuotias

Mikä särki sun sisimpäsi

Sekö leikkinyt on, sinun tunteillasi

Joilla lämmin on pelkästään käsi

Siihen tottua saat, minä takaan sen

Usein pettyy näin myös nelikymppinen

Sillä suoraan sanottuna, suurinpiirtein

Sellaista elämä on

Kerran kulkija kuustoistavuotias

Olin minäkin aikoinani

Luulin silloin jo vähintään puolikas

meni kaikista unelmistani

Sä et usko mua nyt

Mutta lupaan sen, vielä unelmoi myös nelikymppinen

Sillä suoraan sanottuna, suurinpiirtein

Sellaista elämä on

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Onnen keiju
ole hyvä ja lennä, hyvä ja lennä
tee sun taiat
et äiti antaa mun mennä, antaa mun mennä
mä haluaisin kun jokainen muu menee
on meri lämmin ja hiekka kuumenee
Mä tiedän äidil' on minusta huoli
mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää

refrain:
Ja äidin silmät on sumeat jo
hän sanoo maailma on vaarojen karikko
se sama maailma siskosi vei
mä sanon viimeisen sanani ja se on ei

Ja äidin silmät on sumeat jo
hän sanoo maailma on vaarojen karikko
se sama maailma siskosi vei
mä sanon viimeisen sanani ja se on ei
(2x)

Vuodet vierii
ja kun talo on raukee ja äiti on raukee
tytär riuhtoo lukkoo
mut se ei aukee, ei, se ei aukee
mikään ei tätä ikävää poista
hän on kohta jo kuusitoista ja hän
tietää, ettei taiat auta
hän huutaa "päästä mut ulos, jumalauta"

Ja äidin silmät on sumeat jo
hän sanoo maailma on vaarojen karikko
se sama maailma siskosi vei
mä sanon viimeisen sanani ja se on ei

Ja yönä erään heinäkuun
tytär herää, pukeutuu
ikkunasta lähtee maailman pauhuun
toisessa huoneessa,
äiti suussaan tupakka nukahtaa ja herää pian kauhuun
ja hän huutaa, tytärtään huutaa
mutta tytär on kaukana ja lähellä kuuta

Ja äidin silmät on sumeat jo
hän sanoo maailma on vaarojen karikko
se sama maailma siskosi vei
mä sanon viimeisen sanani ja se on ei

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sitä on nyt jotenkin näin jälkikäteen miettiny oliko tuo kuustoista kesäsen elämä loppuen lopuks niin kamalaa. Vielä useampiakin lauluja siitä nuoruuden tuskasta löytyy, siitä kuinka vanhemmat on tylsiä kalkkiksia jotka ei vaan voi ymmärtää mistään mitään. Oliko se nyt loppuen lopuks niin kamalaa? Kaatuiko maailma päälle?