"Pappa on taas sairaalassa!"

Elettiin jotain heinäkuun puolta väliä, kun äiti soitti ja kerto papan joutuneen sairaalaan. Vaikka meillä oo ikinä ollu papan kaa mitään yhteistä juttua, yhteistä mielenkiinnon kohdetta tms., tollanen uutinen pysäyttää.
Sappikivet hoitu onneks leikkauksella eikä aikaakaan kun pappa pääs jo takas kotiin-hetkeks. Pian oli uus sairaalareissu tiedossa kovan kuumeilun takii. Nyt pappa on jo kotiutunu siltäkin reissulta, mutta mitään varmuutta ei oo huomisesta. Ruoka ei meinaa maistua ja voimien väheneminen kaataa sänkyyn.
Tietenkään läheiselle ei toivo kuolemaa, mutt monta viikkoo jatkuneen epävarmuuden jälkeen mä haluisin, ett tilanne menis johonkin suuntaan. Joko niin, ett papan ruokahalu (ja voimat) palais tai...ikuinen uni kutsuis. Mitä tahansa ettei iäkäs ihminen joutus kärsiin...