Meni pitkän aikaa eron jälkeen ennen, kun pystyin päästään ees irti ko.henkilöstä-ja edelleenkään en pysty kuuntelemaan yhtä Yön biisiä tai lukeen seurusteluajan päiväkirjamerkintöjä liikuttumatta. Elämän viedessä eteenpäin aika kultas muistot, mutt nyt kaikki se palas taas mieleen.
Onko "olis kiva nähäkin" kaikessa viattomuudessa kirjotettu vai onko taustalla monen vuoden takaiset tunteet? Haluuko toinen olla vain kavereita vai (nyt munkin aikuistuttua) jotain enemmän? Ennen kaikkea, haluanko mä mitään miekkosen kaa joka jo kerran jätti mut toisen takia ja jolla on jo elämässään lapsikin?...
![]() |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti